Teksti: Viktor Fagerudd
Hannu Patronen siirtyi HIFK:hon vuodenvaihteen tienoilla, ja valittiin muutama kuukausi myöhemmin Veikkausliigaan nousseen joukkueen kapteeniksi. Kokenut keskuspuolustaja on nähnyt urallaan monta eri maata ja sarjaa, mutta on nyt uudenlaisen haasteen edessä punapaidassa.
– Lapsena jalkapallo oli minulle melkein kaikki kaikessa ja suuri osa omaa lapsuutta. Pallon lisäksi ei kyllä juurikaan muita leluja tarvittu. Muistan, että potkin palloa koulussa jokaisella välitunnilla, ja sitten pihalla pelattiin kavereiden kanssa kaikki illat ja viikonloput. Ei silloin paljon muusta tiedetty. Lisäksi pelasin talvisin myös lätkää, vaikken koskaan pelannut sitä missään joukkueessa. Sekä telinevoimistelu- että yleisurheilutaustaakin löytyy, ja esimerkiksi korkeushypystä on ollut paljon hyötyä myös futiksen kannalta, Patronen kertoo lapsuudestaan.
Aloitin jalkapallon pelaamisen EsPassa, josta tie sitten pikkuhiljaa kulki Granin kautta Honkaan. Olen enimmäkseen pelannut puolustajana junnuvuosista lähtien, mutta vanhempana juniorina tuli myös pelattua ylemmän keskikentän roolissa. Puolustajan paikka vakiintui kuitenkin sitten omaksi pelipaikaksi.
Jalkapallo on siis ollut mukana Hannu Patrosen elämässä niin kauan kuin mies itse pystyy muistamaan, mutta mahdollisuus luoda ammattilaisuraa jalkapallossa konkretisoitui vasta viimeisten juniorivuosien aikana.
Olen siinä mielessä erilainen, etten oikeastaan koskaan unelmoinut ammattilaisurasta jalkapallon parissa, se oli enemmän sellaista pihapelimeininkiä aika pitkälti itselläni. Vielä 15-16 -vuotiaana ajattelin lähinnä että futis on hemmetin kivaa ja että viihdyn hyvin pelikentillä. Muistan kuitenkin näiltä ajoilta että katselin kun Hongan miesten joukkue treenasi ja mietin, että olisi siistiä olla tuolla messissä. Siinä meni sitten reilu vuosi ennen kuin olin siellä ringissä mukana treenaamassa. Seuran noustessa Veikkausliigaan toiminta muuttui ammattimaisemmaksi, ja ehkä siinä vaiheessa rupesin kunnolla ajattelemaan, että olen aika hyvä tässä, ja että kannattaisiko tähän panostaa enemmän.
Patronen vakiinnutti pelipaikkansa FC Hongan Veikkausliigamiehistöstä, ja menestystäkin tuli joukkueelle. Espoolaisjoukkue sijoittui sarjan kärkinelikkoon jokaisella kaudella, jolla Patronen oli mukana joukkueessa. Sekä joukkueen että Patrosen henkilökohtainen menestys huomattiin myös muualla, mikä ajan myötä johti uusiin mahdollisuuksiin jalkapallouralla. Siirto ruotsalaiseen suurseuraan Helsingborgiin tapahtui vuonna 2008, ja puolustaja pelasi siellä reilut kolme kautta. Siirtyminen norjalaiseen Sogndaliin neljä vuotta myöhemmin tarjosi erilaisen haasteen, kun uutena työympäristönä oli huomattavasti pienempi seura Helsingborgiin verrattuna. Patronen näkee tiettyjä samoja asioita tämän kauden IFK:ssa kuin mitä Sogndalissakin oli.
– Olihan ne Ruotsissa vietetyt vuodet huikeeta aikaa. Menestys oli tosi hyvää silloin kun itse olin siellä, tuli yksi Ruotsin mestaruus ja kaksi cupin voittoa joukkueelle. Norjassa puolestaan edustin pientä seuraa ja sain paljon vastuuta, eli siellä oli tiettyjä samoja asioita nykyhetkeen verrattuna. Joukkue pyrki pelaamaan fyysistä futista, joten asetelmat siellä oli tietyllä tapaa samanlaiset kuin mitä ne nyt on IFK:ssa. Tämä IFK-projekti tuntui minusta mielenkiintoiselta heti alusta lähtien ja halusin lähteä siihen mukaan. Toivottavasti pystymme täällä rakentamaan jotain uutta ja pysyvää.
Alkukausi oli niin joukkueelle kuin Patrosellekin haastavaa aikaa. Joukkue kulki tappiosta toiseen Suomen cupissa, ja Patronen itse loukkaantui heti cup-taipaleen alkumetreillä. Toipuminen kesti pari kuukautta, ja toppari pääsi seuraavan kerran kentälle Veikkausliigan kotiavauksessa FC Lahtea vastaan. Kapteenin mielestä joukkueen peliesitykset menevät koko ajan parempaan suuntaan, minkä johdosta myös tulokset ovat parantuneet.
Edellisessä haastattelussa taisin sanoa silloin talvella, että haluan pelata ehjän kauden, ja sittenhän se käsi meni suurin piirtein seuraavassa pelissä. Joten koputan tässä puuta, ja toivon, että tuo oli se tämän kauden loukkaantuminen, kun niitä yleensä tulee yksi per kausi. Toivottavasti ne oli siinä nyt, ja että nyt pääsen pelaamaan niin paljon kuin mahdollista. Joten kauden päätavoite on itselleni se että pääsen pelaamaan ehjän kauden, auttamaan joukkuetta ja nauttimaan futiksen pelaamisesta. Tässä iässä osaa enemmän nauttia siitä, että joukkue pelaa hyvää futista ja pelaa täydellä sydämellä, eikä se pelkkä tulos enää ole se ainoa tärkeä asia.
Helpot virheet ollaan nyt saatu pois, ja puolustus pitää paremmin, ettei päästetä enää helppoja maaleja. Mielestäni kentällä näkyy nyt myös se, että pikkuhiljaa pystytään enemmän luottamaan toisiimme kentällä, kun yhteistä pelihistoriaa rupeaa olemaan enemmän, Patronen kertoo nykytilanteesta.
Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Patronen palasi Veikkausliigaan ja tällä kertaa HJK:hon, jossa mies pelasi kaksi viimeistä kautta. Hänellä on siis nyt kokemusta Stadin Derbyistä molempien joukkueiden paidoista, ja näkee joukkueiden lähtökohdissa tiettyjä eroja.
HJK:lle derbyt ovat käytännössä pakkovoittoja, kun taas IFK:ssa voi lähteä haastajan asemassa pelaamaan, ja näyttämään miten homma hoidetaan, kun suuria paineita ei ole. Joten kyllä derbyssä on erilaista se, että kumman paidassa pelaa. IFK-fanit ovat tietysti olleet tähän mennessä ihan uskomattomia, ja varsinkin derbyssä. He eivät koskaan hylkää meitä vaikka kentällä olisi mikä tilanne tahansa. Se on meille todella tärkeää, Patronen sanoo.
Kuten alussa todettiin, on jalkapallo aina ollut Hannu Patrosen elämässä mukana jollain tasolla. Mutta pystyykö IFK:n tämän kauden kapteeni jättämään futikseen liittyvät ajatukset välillä pois, ja mitä hän tekee rentoutuakseen vapaa-ajallaan?
– Vien omia lapsia harrastuksiin, joista yksi on jalkapallo, jossa olen taas päässyt olemaan mukana. On ollut kivaa päästä tavallaan taas jalkapallon alkulähteille omien lasten harrastamisen kautta. Toinen asia josta tykkään on tehdä töitä käsilläni, eli teen kotona paljon nikkarointihommia. Siinä taloa kunnostaessa saa helposti ajatukset pois jalkapallosta, Patronen kertoo haastattelun lopuksi.