HIFK Fotboll on perinteikäs helsinkiläinen jalkapalloseura, jonka edustusjoukkue pelaa kaudella 2019 Veikkausliigassa. Juniorijalkapalloilijoita seurassamme on lähes kaikissa ikäluokissa A-junioreista aina viisivuotiaisiin asti.

Vuonna 1907 perustettu seuran jalkapallojaos on osa vuonna 1897 perustettua HIFK:ta.
Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen.

HIFK: jalkapalloa yli 100 vuotta

Paljon on kulunut aikaa siitä, kun HIFK pelasi ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa Kaisaniemen kentällä toukokuussa 1908. Ja paljon on tuon reilun sadan vuoden aikana myös ehtinyt tapahtua. Tähtirintojen tarina on olennainen osa suomalaista jalkapallohistoriaa, eikä sille ole loppua näkyvissä.

Jalkapallon Suomen mestaruudesta kilpailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. HIFK oli jo tuolloin mukana ja ensimmäinen SM-mitalisija saavutettiin finaalipaikan muodossa heti seuraavana vuonna. SM-hopeaa tuli myös 1912, ja samana vuonna Suomi saavutti neljännen sijan Tukholman olympialaisten jalkapalloturnauksessa. Suomen jalkapallojoukkueeseen kuului kuusi HIFK:n pelaajaa.

Vaikka seura oli ollut mukana kotimaisessa kilpailutoiminnassa alusta alkaen, sai HIFK odottaa ensimmäistä jalkapallon Suomen mestaruuttaan aina vuoteen 1930 saakka. Siihen asti mestaruus ratkaistiin cup-järjestelmällä, eikä tämä kilpailumuoto tuonut tähtirinnoille suuria voittoja – vain neljä katkeraa finaalitappiota. Sarjamuotoinen järjestelmä sopikin punapaidoille huomattavasti paremmin. Niinpä syksyllä 1937 HIFK juhli jo neljättä mestaruuttaan, ja samalla kymmenettä peräkkäistä mitalisijaansa.

HIFK säilytti vahvan asemansa suomalaisella jalkapallokartalla myös sotien jälkeen, mistä osoituksena vuoden 1947 mestaruus. Tähtirinnat joutuivat kuitenkin viettämään suurimman osan 1950-luvusta toisella sarjatasolla jälleenrakentamisen merkeissä. Aiemmin ruotsinkieliseen joukkueeseen alkoi samalla liittyä yhä enemmän suomenkielisiä pelaajia, ja myös junioritoiminta kukoisti. Vuonna 1961 punapaidat voittivat seitsemännen ja toistaiseksi viimeisen Suomen mestaruutensa. Edellisenä syksynä HIFK oli lisäksi ensimmäisenä seurana tuonut europelit Suomeen kohdatessaan Euroopan Cupissa ruotsalaisen IFK Malmön.

Muutaman Suomensarjassa vietetyn kauden jälkeen HIFK palasi 1970-luvun alussa maan parhaimpien seurojen joukkoon. Vuoden 1970 SM-pronssin ja seuraavan kauden SM-hopean jatkoksi tavoitteena oli luonnollisesti voittaa mestaruus 1972. Kaikkien yllätykseksi kausi päättyi kuitenkin putoamiseen, eikä kukaan olisi tuolloin myöskään voinut uskoa että HIFK putoamisen myötä katoaisi pääsarjatasolta lopulta vuosikymmenien ajaksi.

Tähtirintojen 1970-luvun alamäki oli ennennäkemättömän jyrkkä. Niinpä HIFK pelasi kaudet 1980-1983 niinkin alhaalla kuin 4. divisioonassa. Nousu takaisin kohti huippua tapahtui hitaasti, vaikka yrittäjiä oli vuosien varrella useita. Kaudeksi 1999 HIFK nousi Ykköseen, mutta hinta oli kova. Keväällä 2003 edustusjoukkueen taustayhdistys Football Club HIFK ajautui konkurssiin ja punapaidat joutuivat luopumaan sarjapaikastaan.

Uutta tulemista ryhdyttiin rakentamaan entisen reservijoukkueen, Nelosessa pelanneen HIFK/2:n pohjalle. Tällä kertaa nousu ylöspäin sarjajärjestelmässä tapahtui suhteellisen nopeasti, joskin usein yllättävästi ja ilman sen kummempia taloudellisia resursseja. HIFK pelasi Ykkösessä 2011 ja 2012, mutta nämä kaudet olivat melkoista selviytymistaistelua. Niinpä olikin todellinen jymy-yllätys että tähtirintojen seuraava yritys Ykkösessä kaudella 2014 päättyi nousuun Veikkausliigaan. Näin HIFK palasi kansalliselle pääsarjatasolle yli 40 vuoden odotuksen jälkeen.

Pitkän poissaolon jälkeen ei ole aivan helppoa vakiinnuttaa uudelleen asemaansa kansallisella kärkitasolla, ja HIFK joutuikin hakemaan uutta vauhtia Ykkösestä kaudella 2018. Tähtirintojen tarina jatkuu joka tapauksessa, vaikka suomalaisen jalkapalloseuran karusta arjesta on suuren maailman loisto kaukana. HIFK:n 2000-luvusta ei voi puhua mainitsematta Stadin Kingejä, maamme johtavaa kannattajaryhmää, joka on ollut ratkaisevan tärkeänä tukena tähtirintojen pitkällä ja raskaalla matkalla kohti kirkkaampia valoja.

Seuran historia

1897HIFK perustetaan.
1907HIFK jaostoituu. Jalkapallojaos perustetaan.
1908HIFK pelaa ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta 1908. Unitas kaatuu maalein 2–1. Syksyllä HIFK osallistuu ensimmäiseen jalkapallon SM-kilpailuun.
1909HIFK saa SM-hopeaa hävittyään loppuottelussa PUS:lle 4–0.
1911Suomi pelaa ensimmäisen maaottelunsa 22. lokakuuta 1911 Ruotsia vastaan Eläintarhan kentällä Helsingissä. Joukkueessa on viisi HIFK:n pelaajaa, joista tukimies Uno Lindbäck tekee kolmannella minuutilla Suomen maajoukkuehistorian ensimmäisen maalin. Ottelu päättyy lukemiin 2-5 (2-1).
1912SM-hopea. Suomen jalkapallojoukkue sijoittuu Tukholman olympialaisissa neljänneksi. Joukkueen runko muodostuu HIFK:n pelaajista.
1915Töölön Pallokenttä valmistuu. HIFK:n kotikenttä on pääsääntöisesti sijainnut ”Bolliksen” alueella näihin päiviin asti.
1922Jarl Öhman tekee ennätykselliset kuusi maalia, kun Suomi voittaa Viron A-maaottelussa 10-2 (4-2) Töölön Pallokentällä 11. elokuuta 1922. Samalla kaudella Öhman toimii myös Suomen jalkapallomaajoukkueen ensimmäisenä päävalmentajana.
1928SM-hopea.
1929SM-hopea
1930Ensimmäinen Suomen mestaruus 23 vuoden odotuksen jälkeen. Tappiottoman kauden jälkeen Turun Palloseura kaatuu uusintaottelussa mestaruudesta maalein 4-1 (0-0). HIFK on ensimmäisen mestaruussarjan ainoa seura, joka oli mukana myös ensimmäisessä SM-kilpailussa vuonna 1908. Tätä ennen mestaruudesta oli pelattu cup-järjestelmällä ja HIFK oli hävinnyt loppuottelut vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.
1931Suomen mestaruus. HIFK:n voitettua jokaisen ottelunsa. Maajoukkueessa on seitsemän HIFK:n pelaajaa, kun Suomi voittaa Latvian 4-0 (3-0) Töölön Pallokentällä 19. elokuuta 1931.
1932SM-pronssi.
1933Suomen mestaruus tappiottoman kauden jälkeen.
1934SM-hopea. HIFK voittaa kesäkuussa 15. peräkkäisen sarjaottelunsa, mikä on edelleen pääsarjatason ennätys. Elokuussa HIFK voittaa Turun Urheiluliiton maalein 12-1, mikä on edelleen pääsarjatason suurin voittolukema. Samaan ovat pystyneet myös TPS (1943) ja MiPK (1962).
1935SM-hopea.
1936SM-pronssi. Suomen jalkapallomaajoukkue osallistui Berliinin olympialaisiin. Joukkueessa mukana neljä HIFK:n pelaajaa.
1937Suomen mestaruus ja samalla kymmenes peräkkäinen mitalisija.
1938Juuri valmistuneella Stadionilla pelatussa ottelussa HIFK - Sudet 5866 katsojaa, mikä säilyy mestaruussarjan ennätyksenä 20 vuoden ajan.
1940HIFK aloittaa ensimmäisenä Palloliittoon kuuluvana seurana yhteistyön Työväen Urheiluliiton kanssa. Välirauhan aikana Stadionilla pelatussa ystävyysottelussa Töölön Vesa kaatuu maalein 5-2.
194750-vuotias HIFK voitti juhlavuoden kunniaksi Suomen mestaruuden. Uusintaottelussa Suomen mestaruudesta Turun Toverit kaatuu Stadionilla maalein 3-2 (2-0).
1949HIFK putoaa mestaruussarjasta.
1952Helsingin olympialaiset. Jalkapallojoukkueessa HIFK:sta mukana Åke Lindman.
1954Hannu Kankkonen tekee kaksi maalia ja syöttää yhden, kun Suomi ensimmäisessä nuorten maaottelussaan 15. elokuuta 1954 lyö Ruotsin maalein 3-0.
1957HIFK nousi takaisin mestaruussarjaan.
1958SM-pronssi. Helsingin piirin mestaruus HIFK:n A-, B- ja D-nuorille.
1959Suomen mestaruus. Seuran uusi yleisöennätys (7102) ottelussa RU-38:aa vastaan. Tappio Valkeakosken Hakalle Suomen cupin finaalissa. Unto Nevalainen valitaan vuoden jalkapalloilijaksi sekä Urheilutoimittajain liiton että Suomen Palloliiton toimesta.
1960HIFK eurokentillä. Euroopan cupissa tappio IFK Malmölle yhteismaalein 2–5. Olympiastadionilla syyskuun 1. päivänä 1960 pelattu kotiottelu on ensimmäinen europeli Suomen maaperällä, ja siinä Unto Nevalainen tekee ensimmäisen suomalaisen eurocup-maalin.
19617. ja viimeisin Suomen mestaruus. Mestaruussarjan ottelu televisioitiin ensimmäisen kerran 27. elokuuta 1961, kun Yleisradio lähetti ottelun HIFK - TPS.
1962HIFK eurokentillä. Euroopan cupissa tappio Austria Wienille yhteismaalein 3–7.
1966HIFK putosi mestaruussarjasta.
1969HIFK nousi takaisin mestaruussarjaan. Suomen Palloliitto valitsee Tommy Lindholmin vuoden jalkapalloilijaksi.
1970SM-pronssi. Yleisöennätys ottelussa HIFK–HJK, 8 485 katsojaa.
1971SM-hopea. UEFA Cupissa tappio Rosenborgille yhteismaalein 0–4.
1971Naisten jalkapallo alkaa.
1972HIFK putosi 1. divisioonaan.
1972Naisille SM-hopeaa.
1974Putoaminen 2. divisioonaan.
1978Putoaminen 3. divisioonaan.
1979Putoaminen 4. divisioonaan.
1983Nousu 3. divisioonaan.
1983Naisten jalkapallotoiminta päättyy yli 30 vuodeksi.
1987Nousu 2. divisioonaan.
1998Nousu Ykköseen.
1999HIFK/2 perustetaan ja se aloittaa toimintansa alimmalta sarjatasolta eli Seiskasta.
2003HIFK luopuu Ykkösen sarjapaikasta edustusjoukkueen taustayhdistyksen konkurssin takia
2003HIFK:n reservit jatkoivat edustusjoukkueena Neloseen nousseen HIFK/2:n sarjapaikalla.
2005Nousu Kolmoseen. Suomen Cupissa joukkue selviytyi viidennelle kierrokselle ja hävisi Fair Play -finaalin IFK Willmanstrandille. HIFK/2 perustetaan jälleen ja aloittaa Kutosessa.
2007Nousu Kakkoseen. Suomen Cupissa tappio neljännesvälierässä FC Interille ja tappio pikkufinaalissa City Starsille.
2008Åke Lindmanin jalkapallokoulu perustetaan.
2010Nousu Ykköseen.
2012Putoaminen Kakkoseen.
2013Seuran aikuisjoukkueilla täysosumakausi: edustusjoukkue nousi Ykköseen, HIFK/2 nousi Kolmoseen, HIFK/3 nousi Neloseen ja HIFK/4 nousi Kutoseen. Perinteinen Väinämöisen kenttä saa tekonurmen ja seuran junioritoiminta keskittyy ”Väiskille”.
2014Nousu Veikkausliigaan. HIFK palaa pääsarjaan 42 vuoden odotuksen jälkeen.
2015Edustusjoukkue sijoittui Veikkausliigassa seitsemänneksi ja eteni Liigacupissa välieriin. Uusi yleisöennätys ottelussa HIFK - HJK: 10.071 katsojaa.
2016Yleisöennätys paranee elokuisessa Stadin Derbyssä lukemiin 10.500. Naisten jalkapallotoiminta käynnistyy jälleen yli 30 vuoden tauon jälkeen. Seuran naisjoukkueet tunnetaan nimellä HIFK Stadin Mimmit.
2017Edustusjoukkue putosi karsintojen jälkeen Ykköseen. HIFK/2 nousi Kakkoseen. Seuran A-pojille SM-pronssia.
2018Edustusjoukkue voitti Ykkösen ja nousi takaisin Veikkausliigaan. HIFK/2 putosi Kolmoseen

Entisiä pelaajia

Carl-Magnus Ekman
Pekka Hämäläinen
Hannu Kankkonen
Frans Karjagin
Martti Kuusela
Ragnar Lindbäck
Åke Lindman
Algoth Niska
Matti Paatelainen
Holger Salin
Anders Westerholm
Gunnar Åström