Melko tarkalleen vuosi sitten HIFK ilmoitti edustusjoukkueensa uuden päävalmentajan nimen. Nyt voidaan todeta että Jani Honkavaara, 34, sai mitä parhaimman alun uralleen seurassa. Hankalan talven ja keskinkertaisen kevään jälkeen HIFK teki Kakkosen A-lohkossa selvää jälkeä voittaen sarjan lopulta seitsemän pisteen erolla Kiffeniin. Elokuun jälkeen tähtirinnat eivät hävinneet kertaakaan, ja kausi päättyi nousukarsinnat mukaan lukien viiden ottelun voittoputkeen sekä nousuun Ykköseen.
Kakkosessa pelasi tänä vuonna 42 joukkuetta ja vain yksi nousi Ykköseen. Olisitko ennen kauden alkua uskonut, että tuo joukkue on juuri HIFK?
– En olisi. Aloin uskoa mahdollisuuteemme voittaa A-lohko joskus keskikesällä Warkaus-ottelun jälkeen. Peli alkoi niihin aikoihin luistaa todella hyvin. Emme alkukaudellakaan pelanneet huonosti, mutta meille tehtiin helppoja maaleja.
– Lohkovoiton varmistuttua aloin uskoa että karsinnatkin voisivat hoitua, jos kaikki menee nappiin. Ja nappiin meni!
Sanoit haastattelussa ennen kauden alkua näin: ”Meillä on paljon hyviä pelaajia joista monet eivät tajua, kuinka hyviä ovat tai olisivat jos todella panostaisivat tähän lajiin. Kunhan saan iskostettua tämän asian pelaajille päähän, on meillä sellainen joukkue kuin odotin ja toivoin.” – Tässä ilmeisesti myös onnistuit?
– Tässä onnistuttiin joidenkin kohdalla paremmin, joidenkin kohdalla hieman huonommin. Aika paljon treenattiin vain joukkuepelaamista, ja yksilöihin ei pystytty keskittymään niin paljon kuin olisin halunnut. Meillä oli talvella vain neljä tunnin vuoroa viikossa, jotka käytettiin pääosin koko joukkueen pelaamisen harjoitteluun.
– Intoa harjoitella tuli varsinkin sen myötä kun voittoja ja menestystä tuli. En tiedä miten olisi käynyt, jos loppukaudella peleissä ei olisi ollut mitään panosta.
Tuloksellisesti kausi oli täysosuma. Toteutuivatko myös pelilliset tavoitteet?
– Toteutuivat. Joukkueemme pelitapa sopi hyvin tälle joukkueelle. Meidän vahvuutemme tulivat hyvin esille, ja vastustaja ei pystynyt iskemään kiinni heikkouksiimme. Moni ei ehkä muista että pelasimme talvella aluksi 4-3-1-2- ja 4-1-3-2-järjestelmillä. Keskikentän puolustaminen ei näillä systeemeillä oikein toiminut, joten vaihdoimme 4-4-2-järjestelmään. Puolustimme myös joissakin talven peleissä 4-1-4-1:lla, jotta oma pää saataisiin tukittua.
Joukkueelle sopi parhaiten 4-4-2, joten siinä pitäydyttiin.
HIFK:n kausi oli nousujohteinen ja etenkin syksyn ratkaisuvaiheissa joukkueen voitontahto ja henkinen vahvuus olivat selvästi aistittavissa. Mikä oli mielestäsi tärkein edellytys sille, että kehitys oli näin suotuisa?
– Miltei jokainen harjoituksemme oli aina jollakin tavalla myös henkinen harjoitus. Harjoittelimme paineen alla pelaamista myös harjoituksissa.
– Lisäksi kaikki loppupelit haluttiin voittaa, niitä ei vain pelattu. Kaikissa harjoituksissa lyötiin pelaajille jossakin vaiheessa henkistä painetta. Tämä harjoittelu alkoi näkyä varsinkin loppukauden peleissä. Pelaajat itsekin tiedostivat, mitä voittaminen vaatii.
Sisältyikö kauteen sellaisia käännekohtia jotka voisi mainita?
– Ottelu Warkaus JK:ta vastaan (4.7.) antoi meille uskoa pelillisiin kykyihimme. Lahden pelissä (14.8.) oli paljon paineita, joista selvittiin. Tuossa ottelussa ja sen jälkeen tunteet korostuivat: tuntui hyvältä voittaa, ja tuntui hyvältä antaa äänekkäälle fanilaumalle voitto.
– LPS-peli (1.9.) antoi uskoa siihen, että aina on mahdollisuus voittaa, vaikka olisi kuinka pahassa sillassa. Tuossa ottelussa erikoistilanteet käänsivät pelin, ja erikoistilannepelaamisella sitten voitimme koko Kakkosen eli myös Ilves- ja FC Santa Claus- ottelut.
HIFK pelasi kuusi vierasottelua yli 50 km:n päässä Helsingistä. Tulos: kuusi voittoa, maaliero 15-2. Tykkäävätkö pelaajat bussissa istumisesta noin paljon, vai onnistuiko valmennus psyykkaamaan joukkueen huippuiskuun pitkien reissujen aikana?
– Joukkueemme oppi vierasmatkoilla olemaan yhdessä ja pelaajat keskustelivat paljon keskenään. Menimme usein syömään yhdessä ennen peliä, mikä myös hitsasi joukkuetta yhteen. Ylipäätään vierasotteluissa joukkue keskittyi vain olennaiseen, eli omaan peliin, ehkä enemmän kuin kotiotteluissa. Kaikki asiat tehtiin kurinalaisesti.
– Kotiotteluissa pelaajat ottivat ehkä aavistuksen verran vapauksia, jolloin oma pelimme katosi varsin herkästi. Näin tapahtui varsinkin alkukauden peleissä Pallokentällä. Ei tehty sovittuja juttuja. Loppukaudesta tämäkin asia parani huomattavasti.
Onko ensimmäinen vuotesi HIFK:ssa tuottanut sinulle yllätyksiä? Esim. median huomio, kannattajat, Palloliiton sakotuslinja, jokin muu asia?
– Ei suuria yllätyksiä. Tietysti se mittakaava, millä Stadin Kingit ovat messissä, yllätti ehdottoman positiivisesti.
– Median huomio taas liittyi paljolti joukkueen menestykseen, mikä oli tietenkin valmentajallekin mukavaa. Myös kannattajat tekevät joukkueestamme mielenkiintoisen, ja siksi meistä kirjoitetaan paljon.
– En keskittynyt hirveästi kentän ulkopuolisiin juttuihin, koska niihin on niin vaikea vaikuttaa. Jätin nämä asiat muille.
Päättynyt kausi oli sinulle ensimmäinen liiton sarjoissa päävalmentajana. Mikä oli tärkein asia, minkä Jani Honkavaara oppi valmentajana tästä kaudesta?
– Opin valmentajana sen että joukkuetta valmennetaan joukkueelle sopivalla tavalla. Jouduin kauden aikana tekemään jonkin verran kompromisseja, mikä silloin tuntui pahalta, mutta näin jälkikäteen oikealta. Ensi kaudella tunnen pelaajat paljon paremmin ja kaikki on helpompaa.
– Opin myös paljon seurasta, sen hengestä ja toimintatavasta: omista pidetään huolta, vaikka välillä tulee joitakin ylilyöntejä. Myös virheet uskalletaan myöntää.
Palloliitto päätti syyskuussa että kaudella 2011 Ykkösestä putoaa suoraan viisi joukkuetta (12:sta). Mielipiteesi tästä ja Palloliiton toteuttamista sarjamuutoksista noin yleensä?
– Ykkösestä lähtee paljon hyviä joukkueita jotka kuuluisivat Ykköseen. Mitä näin pienet joukkuemäärät tekevät junioreille, joiden taso on jossakin Ykkösen ja Kakkosen välimaastossa. Löytävätkö he paikkansa? Nyt halutaan ihan selvästi nostaa niiden joukkueiden tasoa, jotka näissä sarjoissa pelaavat, mutta riittääkö taso muihin sarjoihin?
Ensi kauden Ykkönen on äärimmäisen vaativa sarja. Kuinka paljon joukkuetta pitäisi mielestäsi vahvistaa, jotta tuloksena olisi sijoitus sarjan paremmalla puoliskolla?
– Runkopelaajien pitää jatkaa ja tätä runkoa vahvistamme. Haussa on yksi toppari, yksi laitapakki, 1-2 laitalinkkiä, 1-2 keskimmäistä keskikenttäpelaajaa ja yksi hyökkääjä.
– Lisäksi johtoajatuksena on se että pärjäämme omalla hyvällä pelillä – joukkuepelillä. Jos pelimme ei kulje emme pärjää, vaikka joukkue olisi kuinka nimekäs. Tästä syystä emme aio lähteä mihinkään huutokauppaan pelaajista. Siihen emme pysty tai edes halua ryhtyä. Tärkeintä on halu tulla tähän joukkueeseen. Se riittää meille.
Kerro lopuksi lyhyesti HIFK:n tulevasta harjoituskaudesta?
– Pyrimme pitämään testit viime kauden pelaajille mahdollisimman pian. Näiden testien ja pelaajien omien toiveiden pohjalta tehdään yksilöharjoituksia tammikuun alkuun saakka joko punttisalilla tai pelikentällä, tai molemmilla.
– Pelaajasopimuksia tehdään parhaillaan ja jo olemassa olevia sopimuksia muokataan Ykköseen sopiviksi.
Marraskuun lopussa pidetään lyhyehkö try out – jakso jossa katsastetaan jonkin verran pelaajia, ja pelataan harjoitusottelu Gnistania vastaan (4.12.). Osa koepelaajista otetaan tammikuussa mukaan treeneihin. Sopimuksia tehdään sitten pelaajien esitysten mukaan. Motivaatio on tärkeintä. Myös sopivuus joukkueeseen on tärkeää.
– Kaksitoista treenimatsia on maksimimäärä ennen kauden alkua. Pelaamme 10-12 ottelua, joista ensimmäiset tammikuun jälkipuoliskolla. Liikaa ei saa pelata, jotta nälkää riittää myös kesään.
Kuvat: Henrik Alfthan