Kun kesän siirtoikkuna tasan vuosi sitten oli auki, HIFK:n joukkueeseen liittyi mukaan useampi uusi pelaaja. Yksi heistä oli Tanskasta siirtynyt keskikenttäpelaaja Jabar Sharza, joka nopeasti vakuutti valmennusjohdon pirteillä otteillaan hyökkäyspelissä.

Jabar Sharza syntyi Kabulissa, jossa hän asui perheensä kanssa elämänsä ensimmäiset vuodet. Afganistanissa velloneen sodan takia perheen oli kuitenkin pakko muuttaa turvallisempaan asuinympäristöön, ja heidän matkansa kulki Pakistanin kautta Tanskaan. Jalkapallo tuli nopeasti mukaan viisivuotiaan Sharzan elämään Kööpenhaminaan saapumisen jälkeen, eikä hänen sen jälkeen enää tarvinnut miettiä, mitä halusi tehdä aikuisena.

– Minulla ei ole juurikaan muistoja ajasta ennen muuttoa Tanskaan, koska olin niin pieni silloin vielä. Kööpenhaminassa aloin pelata katupelejä muiden lasten kanssa, niin siitä jalkapallo oikeastaan alkoi minun kohdallani. Ensimmäiset pari-kolme vuotta pelasin ainoastaan kadulla tai pihalla. Päivät venyivät todella pitkiksi jalkapallon parissa – pelattiin monesti ystävieni kanssa koko päivän. 9-vuotiaana liityin lopulta juniorijoukkueeseen, mutta jatkoin pihapelejä myös joukkuetoiminnan ohella. Pystyin helposti pelaamaan yhteensä 8-12 tuntia päivässä joka päivä. Muistan nuo ajat todella hyvin, ne olivat hienoja hetkiä. Pelattiin päivät pitkät jalkapalloa ystävien ja tuttujen kanssa, eikä siihen koskaan kyllästynyt, Sharza kertoo.

Muiden alakouluikäisten jalkapalloilijoiden tavoin myös Sharza näki itsensä isoilla, kansainvälisillä ammattilaiskentillä tulevaisuudessa. Muutama vuosi jalkapalloseuraan liittymisen jälkeen alkoi näyttää siltä, ettei tuo ajatus kenties jäisi ainoastaan unelman tasolle.

– Tykästyin lajiin nopeasti ja aloin tietysti myös unelmoimaan ammattilaisurasta pelaajana. Teini-iän alkuvaiheessa siirryin uuteen seuraan, jossa pääsin pelaamaan korkeatasoisessa sarjassa. Silloin ymmärsin, että unelmastani voisi jonain päivänä tulla totta. U17- ja U19-ikäluokissa pelasin Tanskan korkeimmalla sarjatasolla ja pärjäsin siellä hyvin. Halusin vain jatkaa treenaamista ja kehittymistä, jotta pääsisin aikuisten sarjoihin asti.

Sharza teki ensimmäisen sopimuksensa aikuisten sarjoihin kesällä 2013, kun hän sai mahdollisuuden liittyä mukaan Tanskan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen Gentoften joukkueeseen. Nuori pelaaja pärjäsi hyvin ja pääsi reilut puolitoista vuotta myöhemmin kokeilemaan siipiään Tanskan Ykkösessä Brönshöj BK:n paidassa. Joukkue putosi kuitenkin kauden päätteeksi sarjasta, joten Sharzalla oli edessään vielä yksi kausi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

– Ensimmäiset vuoteni aikuisten tasolla olivat hyviä ja pääsin pelaamaan paljon. Minulla oli myös hyvää tuuria mukana, sillä minulla ei ollut mitään isompia loukkaantumisia moneen vuoteen ammattilaisurani alussa, hän muistelee.

Kun Brönshöj ei kauden 2015-2016 päätteeksi onnistunut nousemaan takaisin Tanskan Ykköseen, oli jo useamman vuoden lupaavia otteita esittänyt Sharza valmis vaihtamaan maisemaa. Hänen potentiaalinsa oli huomattu ylemmillä sarjatasoilla, ja lopulta uusi joukkue löytyi kotikaupungista. Sharza oli valmis siirtymään pysyvästi sarjaporrasta ylemmäs ja teki sopimuksen Akademisk BK:n kanssa. Henkilökohtaisella tasolla hän pystyi vakiinnuttamaan paikkansa Ykkösessä, mutta joukkue jäi sarjan hännille ja putosi siis sarjaporrasta alemmas kauden jälkeen. Sharza siirtyi seuraavaksi Fremad Amageriin, jossa lopullinen läpimurtokausi odotti.

– Minulla oli todella hyvä kausi Fremad Amagerissa ja tein paljon maaleja sen ensimmäisen siellä vietetyn kauden aikana. Kauden jälkeen minulle sattui ensimmäinen isompi loukkaantuminen, ja olin sivussa joukkueen vahvuudesta harjoituskauden aikana. Toivuttuani pelasin taas muutamia otteluita, ennen uutta, pahaa loukkaantumista. Pelasin yhteensä yhdeksän peliä, joissa tein kuusi maalia toisen Amagerissa pelatun kauden aikana.

Sharzalle avautui vahvojen näyttöjensä ansiosta mahdollisuus siirtyä uuteen, isompaan seuraan, mutta loukkaantumishuolet vesittivät lopulta uuden pelaajasopimuksen. Asiat muuttuvat välillä salamannopeasti urheilun maailmassa, ja edelliskaudella peräti kymmenen maalia Fremad Amagerin paidassa tehneellä Sharzalla oli edessään uusi, haastavampi arki. Hän oli jäänyt ilman sopimusta ja etsi uutta seuraa useita kuukausia keväällä 2019.

– Se oli täysin uusi tilanne, sillä minulla ei ennen sitä kautta ollut käytännössä yhtään loukkaantumisia, ja sitten olin vielä ilman sopimusta. Siinä meni lähes puoli vuotta, se oli erittäin raskasta aikaa.

Vaikean kevään jälkeen uusi ja yllättävä mahdollisuus tuli eteen muutaman mutkan kautta, kun Tanskan Ykkösessä pelaavan Vejle BK:n urheilutoimenjohtaja kyseli tasonsa kyseisessä sarjassa osoittaneen Sharzan tilannetta. Keskikenttäpelaaja sai hänen kauttaan kuulla, että seuran suomalainen yhteistyöseura oli etsimässä uusia pelaajia vahvuuteensa.

– Se tuntui mielenkiintoiselta vaihtoehdolta ja sitä kautta sain sitten yhteyden Mikaan (Lönnström) täällä. Kävin Helsingissä treenaamassa joukkueen mukana yhden viikon, ja sekä seura että minä oltiin nopeasti halukkaita päästä sopimukseen, hän sanoo.

Seurajoukkuepeliensä ohella Sharza on viime vuosina ollut vakituinen näky myös Afganistanin maajoukkueen riveissä. Hän pääsi ensimmäistä kertaa mukaan maajoukkuerinkiin vuonna 2017, jolloin hänet kutsuttiin mukaan joukkueeseen Singaporea vastaan pelattavaa harjoitusmaaottelua varten. Myöhemmin Sharza on edustanut synnyinmaataan sekä MM-karsinnoissa että Aasian mestaruuskilpailujen karsintaotteluissa. Aasian karsintalohkot ja pitkät pelireissut ovat jättäneet mieleen runsaasti muistoja uusista ja erilaisista paikoista ja maista.

– Maajoukkueen edustaminen on alusta asti ollut minulle iso kunnia, ja ne pelit ovat antaneet minulle paljon ikimuistoisia elämyksiä. Meillä oli kerran maajoukkueturnaus Malesiassa, ja se on kyllä jäänyt mieleeni. Siellä oli niin erilaiset sääolosuhteet ja niin erilainen kulttuuri verrattuna siihen, mihin itse olin tottunut. Toinen paikka, joka on jäänyt mieleen maajoukkuematkoilta, on Qatar. Se oli aikamoinen paikka ja muistan, että siellä oli ilmastointi käytössä stadionilla, jottei pelaajilla ja katsojilla olisi liian kuumat oltavat, Sharza kertaa maajoukkuereissujensa muistoja.

Jabar Sharzan ensiesiintyminen HIFK:ssa ja Veikkausliigassa tapahtui lähes vuosi sitten vierasottelussa Maarianhaminassa, jossa hänet vaihdettiin kentälle jo ensimmäisen puoliajan alussa Macario Hing-Gloverin loukkaannuttua. Puolikas kausi piti sisällään kymmenen pelattua ottelua sekä kaksi maalia, jotka hän viimeisteli KuPS:ia ja FC Lahtea vastaan. Joukkueessa tapahtui useita muutoksia kesällä, mutta uudet pelaajat otettiin nopeasti mukaan porukkaan.

– Läpi syksyn tuntui siltä, että meidän joukkueemme vaan paransi koko ajan sarjan loppua kohden mentäessä. Meille tuli useita uusia pelaajia kesän aikana, mutta se ei juurikaan vaikuttanut peliesityksiin. Muistan ajatelleeni, että siinä ehkä menee jonkun aikaa ennen kuin pääsen kunnolla sisään joukkueeseen, mutta se menikin aivan käden käänteessä. Kaikki pelaajat ja valmentajat olivat niin mukavia ja toivottivat uudet pelaajat tervetulleiksi mukaan. Ensimmäisen täällä vietetyn viikon jälkeen tuntui jo siltä, kuin olisin ollut täällä vuoden tai pari. Tänne oli tosi helppoa tulla uutena pelaajana, sillä meillä on hyvä henki tässä joukkueessa, Sharza kertoo.

Sharza kertoo lopuksi viihtyvänsä edelleen hyvin Helsingissä, jossa hän tätä nykyä on asunut vuoden. Sopeutumista uuteen kaupunkiin on hyvän joukkuehengen lisäksi ollut edesauttamassa Helsingin ja kotikaupunki Kööpenhaminan väliset useat yhtäläisyydet.

– Olen viettänyt paljon aikaa Helsingin keskustassa ja kaupunki muistuttaa itse asiassa kotikaupunkiani Kööpenhaminaa aika paljon. Täällä on samantyylisiä rakennuksia, paljon vettä ja muuta luontoa ympärillä. Helsinki on oikein hieno kaupunki, aivan kuten Kööpenhaminakin, hän toteaa.