Historiakatsaus: Helsingin Palloseura – Vihreät Jääkärit eurokenttien pioneerina

Loppuvuodesta 1917 perustettu Helsingin Palloseura kuuluu eittämättä kotimaisen futishistorian suuriin seuroihin, vaikka sen menestysvuosista on vierähtänyt jo aikaa. Se kuitenkin dominoi jalkapallokenttiä lähestulkoon välittömästi perustamisen jälkeen, sillä Vihreät Jääkärit napsivat yhdessä HIFK:n kanssa Mestaruussarjan ensimmäisenä vuosikymmenenä peräti seitsemän mestaruutta.

Helsingissä koululaisjääpallolla oli kova buumi 1910-luvun puolivälissä. Helsingin Suomalaisen Lyseon eli Ressun jääpallojoukkue menestyi hyvin koulujen välisissä otteluissa. HJK oli noina vuosina ainoa suomenkielinen jääpallojoukkue, joten ajatus kilpailevan seuran perustamisesta heräsi.

Uuden seuran perustamiskokous järjestettiin 29.11.1917 Kalevankatu 8-10:ssä Helsingin Suomalaisen Lyseon toverikunnan huoneessa. Uuden seuran johtoon puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Tornivuori. Perustamiskokouksessa oli läsnä muutamia poikia, jotka saavuttivat myöhemmin menestystä urheilukentillä, kuten Arvi Katajavuori, Bruno Mantila sekä Niilo Koskinen. Kokous päätti, että uuden seuran nimeksi tulee Helsingin Palloseura (HPS) ja päätettiin että toiminta keskittyisi nimenomaan jääpalloon.

Ensimmäinen jääpallo-ottelu järjestettiin tammikuussa 1918 ja vastaan asettui HIFK. Tuloksena oli rohkaiseva tappio lukemin 1-2. HPS oli ilmoittautunut myös muihin kilpailuihin, mutta pelejä peruttiin Suomessa alkaneen sisällissodan takia. Seuraavan kerran HPS pelasi jääpalloa vasta vuonna 1919.

Jalkapallo tuli mukaan toimintaan syksyllä 1918 ja kuten jääpallossa, tässäkin ensimmäinen vastustaja oli HIFK. Eläintarhassa pelattu ottelu päättyi lukemiin 1-1 ja seuran ensimmäinen maalintekijä oli Bruno Mantila. HPS osallistui myös SM-kilpailuihin, mutta siinä tie nousi pystyyn heti ensimmäisessä ottelussa HJK:ta vastaan.

Seuraavalla vuosikymmenellä HPS nousi rymisten suomalaisen jalkapallon huipulle. Jo vuonna 1920, siis vain kaksi vuotta ensimmäisen jalkapallo-ottelun jälkeen, se pääsi SM-kilpailun finaaliin, mutta hävisi Åbo IFK:lle lukemin 1-2. Mutta menestystä ei tarvinnut odottaa kauaa.

Ensimmäinen mestaruus tuli heti vuonna 1921, jolloin finaalissa kaatui HJK. HPS voitti 1920-luvulla yhteensä viisi mestaruutta ja kaksi hopeaa. Lisäksi se voitti Palloliiton propagandamielessä järjestämät ensimmäiset sarjakilpailut ylivoimaisesti vuosina 1927-1928.

HPS:n ja HIFK:n vuoden 1929 välinen finaali löi alkutahdit seuraavan vuoden kilpailutilanteelle. Molemmat seurat marssivat vakuuttavasti finaaliin murskaten vastustajansa matkan varrella. Syyskuun lopussa pelattua finaalia oli saapunut seuraamaan Pallokentälle yli 4500 katsojaa, jotka todistivat kuinka HPS pieksi HIFK:n lukemin 4-0. Nuori HPS oli näin lyhyessä ajassa voittanut useita Suomen mestaruuksia, kun taas Tähtirinnat metsästivät vielä ensimmäistä pokaaliaan.

Vuonna 1930 Suomen mestaruus ratkaistiin ensimmäistä kertaa sarjamuotoisena. Ensimmäiseen sarjaan paikat jaettiin keväisten karsintasarjojen jälkeen. HPS ja HIFK järjestivät myös tuossa kevään ottelussa varsinaisen näytöksen, ottelun päättyessä 5-5 tasapeliin. HPS johti useaan otteeseen peliä, tehden vielä minuuttia ennen ottelun päättymistä johtomaalin. HIFK:n Ragnar Lindbäck kuitenkin tasoitti pelin vielä viimeisillä sekunneilla.

HIFK ja HPS dominoivat uutta Mestaruussarjaa. Ne voittivat lähestulkoon vuorotellen kaikki mestaruudet ensimmäisen kuuden vuoden aikana. Vuosikymmen oli muutenkin helsinkiläisten seurojen dominointia; HJK voitti vielä mestaruudet 1936 ja 1938, kunnes TPS mursi stadilaisten dominanssin vuonna 1939.

Joukkueiden historiasta löytyy vielä mielenkiintoinen fakta. Heinäkuussa 1932 norjalainen Lyn pelasi Helsingissä ystävyysottelun HIFK:ta vastaan (2-2), jonka jälkeen joukkueen ja Norjan maajoukkueen tähtihyökkääjä Jörgen Juve jäi valmentamaan Tähtirintoja parin viikon ajaksi. HIFK järjesti tuolloin myös harjoituspelin HPS:aa vastaan, ja Juve puki punaisen paidan tuohon otteluun. HIFK voitti pelin 7-2 Juven tehdessä hattutempun. Jörgen Juvella oli hallussaan Norjan maajoukkueen maaliennätys (33 maalia) vuoteen 2024 saakka, kunnes muuan Erling Haaland rikkoi sen.

Sodat sekoittivat monien seurojen toiminnan ja samoin kävi myös Helsingin Palloseuralle, jonka maajoukkuepelaajista sodassa kaatui muun muassa Viljo Kuhlberg ja Kaarlo Oksanen. HPS putosikin ensimmäistä kertaa pääsarjasta 1941. Seura kampesi itsensä takaisin, otti hopeaa vuonna 1945 ja pronssia 1948, mutta putosi Suomensarjaan heti seuraavalla kaudella.

Vuosi 1955 oli menestys Helsingin Palloseuralle. Se voitti Suomensarjan ylivoimaisesti ja varmisti nousun pääsarjaan. Samana vuonna pelattiin myös ensimmäinen Suomen Cup, jonka loppuotteluun Vihreät Jääkärit onnistuivat pääsemään. Matkalla se pudotti peräti kolme pääsarjajoukkuetta (Kotkan Reipas, HJK ja KIF), mutta loppuottelussa Valkeakosken Haka oli vahvempi maalein 5-1.

HPS voitti toistaiseksi viimeisen mestaruutensa vuonna 1957 Kai Pahlmanin tehtyä 16 maalia. Mestaruus toi myös paikan ensimmäisenä suomalaisseurana Mestarien Liigan edeltäjään Eurooppa Cupiin. Vastaan tuli ranskalainen Reims, jolle Vihreät Jääkärit putosi yhteismaalein 0-7. Vuonna 1958 HPS nappasi vielä hopeamitalin Mestaruussarjassa. Se päätyi KuPSin kanssa tasapisteisiin ja mestaruus ratkaistiin uusintaottelussa. Marraskuun alussa Olympiastadionille oli saapunut peräti 8321 katsojaa, mutta ottelu päättyi helsinkiläisten pettymykseen. KuPS vei mestaruuden Antero Kostilaisen jatkoaikamaalilla.

Tämän jälkeen joukkueen runko alkoi vanhenemaan ja käyrä näytti alaviistoon. Mutta vielä vuonna 1962 tuli pieni valonpilkahdus, kun Vihreät Jääkärit selviytyivät Suomen Cupin finaaliin. Vastaan asettui Maakuntasarjasta Rovaniemen Palloseura, joka oli täysi vastaantulija HPS:n voittaessa 5-0.

Vuosi 1964 on viimeinen, jolloin HPS on nähty pääsarjassa. Se putosi sarjasta yhdessä KIF:n ja GBK:n kanssa varsin selvällä marginaalilla. Edellisvuoden Suomen Cupin voitto toi paikan eurokentille, mutta kyyti oli sielläkin kylmää. Slovan Bratislava paineli jatkoon yhteismaalein 12-2.

Tämän jälkeen HPS yritti nousta pääsarjaan takaisin, onnistumatta siinä. Nousuyritykset ajoivat sen taloustilannetta heikompaan suuntaan, ja 1970-luvulla seurassa tehtiinkin tietoinen päätös ohjata resurssit edustusjoukkueen toimintaan. HPS seilasi koko vuosikymmenen I- ja III-divisioonien välillä.

Vuonna 1979 HPS onnistui pääsemään I-divisioonan nousukarsintoihin, mutta Rauman Pallo vei nousupaikan yhteistuloksella 7-4. Neljä vuotta myöhemmin Vihreät Jääkärit nähtiin vielä kerran toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. HPS jäi tosin runkosarjan viimeiseksi, jatkaen loppusarjan seitsemän muun divariseuran kanssa. Se nappasi kuusi pistettä ja onnistui jättämään Sepsi-78:n taakseen järjestelmän ansiosta, jossa pisteet puolitettiin ennen loppusarjan alkua.

Seuran painopiste siirtyi vähitellen Vallilasta Pakilan ja Paloheinän suuntaan. Samalla junioritoiminnasta kasvoi yhä tärkeämpi osa HPS:n identiteettiä, ja 1990-luvulla seurasta kehittyi entistä selvemmin nuorisotoimintaa painottava paikallisseura.

Edustusjoukkueen puolella 1990-luku oli silti dramaattinen. HPS nousi takaisin Kakkoseen ja teki yhteistyötä FinnPan kanssa. Syksyllä 1998 se pelasi nousukarsinnassa paikasta Ykköseen, jossa vastassa oli tietenkin HIFK.

Nousukarsinnan ensimmäinen osaottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Toisessa ottelussa HPS oli pitkään kiinni voitossa ja nousussa, mutta Janne Viljamaan viimeisten sekuntien vierasmaali riitti nostamaan Tähtirinnat Ykköseen. Tuo ottelu oli muuten 1915 avatun alkuperäisen Pallokentän viimeinen ottelu, ennen kuin se sai silloisen Finnair Stadionin rakennustyömaan kautta nykyisen muotonsa.

Farmisopimuksen purkautuminen ja talousongelmat iskivät seuraan pian tämän jälkeen pahasti. HPS joutui luopumaan edustusjoukkueestaan ja aloittamaan uuden nousun alimmalta sarjatasolta, mistä lähtien sen miesten joukkue on rakentanut asemaansa rauhallisesti uudelleen.

Tällä vuosituhannella HPS on tunnettu ennen kaikkea vahvana kasvattajaseurana Pakilan ja Paloheinän alueella. Naisten edustusjoukkue nousi Kansalliseen liigaan vuodeksi 2021 ja otti pronssia kaksi vuotta sitten. Miesten joukkueen taival on ollut rauhallisempi. Vihreät Jääkärit pelasivat pitkään Kolmosessa ennen kauden 2024 nousua Kakkoseen. Viime kaudella HPS sijoittui omassa Kakkosen lohkossaan neljänneksi.

HIFK:n ja HPS:n keskinäinen historia on siis poikkeuksellisen pitkä ja kerroksellinen. Seurojen polut ovat ristenneet historian aikana niin pääsarjassa kuin alemmillakin sarjatasoilla. HPS onkin Pallo-Poikien lisäksi ainoa seura, jonka HIFK on kohdannut jokaisella sarjatasolla aina Mestaruussarjasta Neloseen.

Viimeisin pääsarjakohtaaminen on vuodelta 1964, eli 62 vuoden takaa. HIFK voitti Pallokentällä pelatun ottelun maalein 4-1. Toisella sarjatasolla seurat ovat kohdanneet vain vuonna 1974, jolloin HPS vei molemmat kamppailut (8-1 ja 4-0) selkein numeroin. Kakkosessa edelliset pelit olivat kaudella 1997, Kolmosessa 2024 ja Nelosessa vuonna 2005. Yhteensä HIFK ja HPS ovat kohdanneet virallisissa otteluissa 73 kertaa, joista HIFK on voittanut 31 ottelua ja HPS 30 kohtaamista, maalieron ollessa 139-150.

HIFK – HPS

Perjantai 22.5. klo 19.00
Töölön Pallokenttä 2 N
Liput otteluun

Lähteet ja kuvat: 
HPS 30-vuotis juhlajulkaisu 1917-1947
HPS:n toiminnasta vuosina 1917-1967 (Jyrki Heliskoski)
https://hps-tilastot.fi/
https://www.jukkajoutsi.com/jalkapalloetusivu.html