HIFK Fotbollin uusi portugalilainen päävalmentaja Bernardo Tavares on 41-vuotias. Valmentajaksi ei kovinkaan vanha siis. Silti hän on ehtinyt toimia jo 17 vuotta jalkapallovalmentajana.
Laskutavasta riippuen. Kuvastaa nimittäin portugalilaista kunnioitusta valmentajan tehtävää kohtaa, ettei Tavares ole laskenut valmentaja-aikaansa mukaan edeltäneitä pieniä kokeiluja valmentamisen parissa.
Päästessään nimittäin ensimmäistä kertaa testailemaan, miltä valmentaminen hänestä tuntuu, hän oli vielä vasta junioripelaaja kotikaupungissaan Proença-a-Novassa.
Tavares oli U18-joukkueensa kapteeni, joten kun päävalmentaja oli tulossa myöhässä harjoituksiin, soitti valmentaja juuri Tavaresille pyytääkseen häntä laittamaan harjoitukset käyntiin. Kuvio toistui muutamia kertoja viikossa.
– Se herätti ajatuksen, etten aina tekisi aivan samoja harjoitteita. Kysyin valmentajalta eri harjoitteiden tavoitteita, jonka pohjalta lähdin varioimaan niitä motivoidakseni pelaajia. Olin 17–18-vuotias, mutta tuntui jo, että valmensin joukkuekavereitani, Tavares kertoo.
Tavares ei tiennyt etenisikö hän lopulta pelaajana Portugalin pääsarjaan tai edes toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, mutta hän tiesi haluavansa valmentajaksi.
Peliura jatkui vielä 23–24-vuotiaaksi, mutta hän opiskeli samalla jo yliopistossa urheilutieteitä, jalkapallopainotuksella, ja toimi Benficassa juniorivalmentajana.
Kokemusta karttui monista eri portugalilaisseurojen akatemioista, pääsarjassa ja kakkostasolla. Seurojen listassa on jopa koko suurseurakolmikko Benfica, Sporting CP ja Porto. Eri rooleistakin muodostuu pitkä lista.
– Päävalmentaja, apulaisvalmentaja, scoutti, analyytikko, fysiikkavalmentaja. Sain etua joihinkin muihin nähden siitä, että aloitin todella nuorena, Tavares kertoo.
Tavares tuo mukaansa HIFK:hon kokonaan portugalilaisen valmennusryhmän, johon kuuluvat maalivahtivalmentaja Roberto Rivelino, apulaisvalmentaja ja fysiikkavalmentaja António Torres ja apulaisvalmentaja ja analyytikko Pedro Henriques.
HIFK-yhteisö pääsee siten nyt sen kasvattiensa kautta tutustumaan yhteen Euroopan merkittävimmistä valmentajakulttuureista. Vastaukset portugalilaiseen valmennusmenestykseen löytyvät sieltä, mikä on Tavaresin omanakin taustana, yliopistosta.
– Olen sitä mieltä, että tämä on salaisuutena. Nekin, jotka rakentavat valmentajauraansa pitkän pelaajauran kautta, hakevat apulaisvalmentajiaan yliopistosta. Koska meillä on hyvä metodi Portugalissa, Tavares kertoo.
Sen kuuluisimpana sanansaattajana on toiminut totta kai José Mourinho, johon löytyy linkkejä IFK:n valmennusryhmästäkin. António Torres on työskennellyt Mourinhon assistenttina ja Tavares on itse ollut harjoittelujaksolla Mourinhon valmentamassa União de Leiriassa.
Samalla hän on suorittanut harjoittelujakson myös muun muassa Carlos Quierozin aikaisessa Real Madridissa.
Tavares oli itse suorittamassa UEFA Pro-tutkintoa yhdessä muun muassa viimeksi Wolvesia ja Tottenhamia valmentaneen Nuno Espírito Santon, vielä viime kaudella Romaa valmentaneen Paulo Fonsecan ja Porton nykyisen päävalmentajan Sérgio Conceiçãon kanssa.
– Näiden valmentajien takana on yksi metodologia. Se on taktinen periodisaatio. Emme tuhlaa harjoituskentällä aikaa asioihin, joita ei käytetä peleissä. Asioita ei oteta irralleen pelistä. Esimerkkinä se, että juostaan 30 minuuttia kenttää ympäri. Missä pelissä tehdään näin?, Tavares kysyy.
Metodi pohjautuu harjoittelun organisaatioon siten, että pelinomaisuus on keskiössä. Harjoittelun ja pelin välillä on vahva symbioosi.
– Ajatuksena on myös tehdä taktiset, fyysiset, mentaliteettiin liittyvät ja tekniset asiat yhdessä. Ei irrallaan. Kukaan ei pelissäkään syötä palloa yksin, ilman prässiä.
Itse pelimallia rakennetaan ja säädetään sen mukaan, mitä kulloinenkin ympäristö vaatii. Kulttuuriltaan, jalkapalloltaan, pelaajiltaan. Kilpailun tasoltaan, seuran kulttuuriltaan ja arvoiltaan. Nyt Tavaresin osalta HIFK:ssakin. Metodi on sen kaiken kivijalkana.
Sopeutumisen tärkeyden Tavares huomasi omassa työskentelytavassaan jo ensimmäisessä ulkomaidenpestissään, 2013 bahrainilaisessa Al-Hiddissä.
– Ajattelin, että teen näin ja näin. Kahden viikon jälkeen ymmärsin, että se ei onnistu, koska pelaajien kulttuuri ja jalkapallon mentaliteetti on erilainen Bahrainissa. Tämä metodi auttaa valmentajia sopeutumaan eri kulttuureihin, Tavares sanoo.
Tavaresilla on jo pitkä ja monipuolinen kokemuspankki valmentajan työstä – vaikka hän ei itse edes puhu työstä.
– Koska minulle se ei ole työ, vaan se on elämäntapa. Kun rakastaa jotain, se ei ole vain työ.
Jalkapallovalmentaminen on vienyt hänet jo kolmeen maanosaan ja seitsemään eri maahan (Portugali, Bahrain, Oman, Tansania, Malediivit, Macao ja Intia). Suomi on nyt kahdeksas. Viimeisimpänä Tavares on valmentanut Churchill Brothersia Intiassa.
– Ne ovat minulle mahdollisuuksia oppia. Jos luulemme tietävämme kaiken, emme tiedäkään mitään. Pitää koko ajan oppia.
Uran kohokohtien joukossa on pokaaleja ja sarjapaikan säilyttämisiä. Erityisinä hetkinä muun muassa vuoden 2018 pesti Benfica de Macaussa – tuloksena mestaruus ilman tappioita ja pääsy seuran historian ensimmäisen kerran Aasian AFC Cupin lohkovaiheeseen, jossa joukkue vieläpä voitti neljä peliä kuudesta.
Eniten hän on tosin ylpeä toisenlaisista valmennushetkistä ja -kokonaisuuksista.
– Vuosia sitten valmensin erästä pelaajaa, (Abdulwahab) Al-Maloodia. Hän oli tänä vuonna voittamassa Aasian AFC Cupia ja valittiin kilpailun parhaaksi pelaajaksi. Koen, että hänen kehityksessään on pikkurillin verran minua. Yritin työstää hänen pelaamistaan, sillä hän halusi vain hyökätä, eikä osallistua tilanteenvaihdoissa myös puolustamiseen, Tavares sanoo.
– Nämä ovat ”pokaaleja”, mitä emme laita CV:hen, mutta olemme niistä iloisia. Koska tiedän, että hän ei unohda, että autoin häntä.
Suomi ja HIFK ovat Tavaresille ensimmäinen valmennuskokemus ”pohjoisempana”. Ja hän tiedostaa kokonaishaasteen. Konkreettinen työ on vasta pääsemässä alkuun, joukkueenrakennus on kesken ja liigacupin ottelut alkavat kuitenkin jo tammikuun lopulla.
– Haaste on suuri, koska joukkuetta rakennetaan kesken kilpailun. Haaste on siksi suuri, että kukaan ei halua hävitä. Eivät fanit, eivätkä pelaajat. Minun on saatava nopeasti kasaan hyvä joukkue, jolla pelata sellaisia joukkueita vastaan, joilla on jo pelaajaryhmänsä ja pelimallinsa, hän sanoo.
Tavares kokee tehtävässään painetta. Hyvää painetta. Oman vaatimustasonsa hänelle tuo myös ajatus seurasta, joka on jo yli 120 vuotta vanha.
– Fanit haluavat saman kuin viime kaudella. Ei ole tekosyitä. Jos saimme viime kaudella parhaimman sarjasijoituksen 50 vuoteen, on ensi vuonna päästävä vähintään samaan. Tunnistan sen paineen, mutta jalkapallo ilman painetta ei ole jalkapalloa. Se antaa minulle adrenaliinia. Siksi nautin tästä lajista. Ja tästä elämästä.
Teksti: Topias Kauhala