Vuodenvaihteen tienoilla HIFK julkaisi kahden uuden lainapelaajan saapumisen joukkueeseen yhteistyöseura Vejle BK:sta käynnissä olevan Veikkausliigakauden ajaksi. Toinen heistä oli taiteilijanimeä Vitinhoa käyttävä João Victor Souza dos Santos, joka edelliskesänä oli siirtynyt Tanskaan kotimaastaan Brasiliasta.

Siirtojen julkaisun yhteydessä ja Suomen Cupin otteluiden perusteella kovinkaan moni ei olisi uskonut, että Vitinho ja toinen Vejlestä tullut lainapelaaja Adama Fofana olisivat saaneet kovinkaan suuren roolin joukkueesta. Fofana otti oman paikkansa joukkueesta viimeistään heinäkuussa Veikkausliigan käynnistyttyä, mutta nuoren brasilialaisen osalta tie HIFK:n edustusjoukkueeseen oli huomattavasti kivisempi.

Vitinho aloitti Suomen vuotensa pelaamalla Suomen Cupia ja Ykköstä MYPA:n paidassa. Kolme ensimmäistä cup-ottelua meni vielä ilman tilastomerkintöjä, mutta MYPA:n neljännessä lohkovaiheen ottelussa hän oli joukkueensa kantavia voimia Gnistania vastaan pelatussa voitto-ottelussa. Vitinho teki kyseisessä pelissä yhden maalin ja alusti kaksi 5-2-vierasvoittoon päättyneessä kamppailussa.

Maaliskuussa kausi katkesi yllättäen koronaviruksen takia, ja Vitinho vietti seuraavat kolme kuukautta Helsingissä, ensin yksilö- ja myöhemmin joukkuetreenien parissa. Sarjakausien käynnistyessä nuori hyökkääjä jatkoi edelleen pelaamista myllykoskilaisjoukkueen riveissä. Hän kertoo Ykkösen ja Veikkausliigan välillä olevan aika paljon eroja, mutta näkee samalla sarjaporrasta alempana pelattujen pelien valmistaneen häntä kohti isoa roolia Veikkausliigatasolla.

– Intensiteettitaso on jonkin verran erilainen, se on korkeampi Veikkausliigassa, mutta Ykkönen on opettanut minulle paljon. Pelit Ykkösessä valmensivat minua, kunnes sain tilaisuuden pelata HIFK:n riveissä, hän sanoo.

Vaikkei pelit Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla varmastikaan vastaa sitä mielikuvaa jalkapalloammattilaisuudesta, mitä Vitinholla on ollut Eurooppaan muuton yhteydessä, on totuus kuitenkin se, että ne ovat olleet tärkeänä osana hänen kehitysprosessissaan. Ennen Tanskaan siirtymistä hän oli nimittäin kärsinyt lähes vuoden kestäneestä vaikeammasta loukkaantumisesta, eikä peliaikaa ollut tullut paljon Vejlessäkään. Talvella eteen tullut mahdollisuus Suomeen siirtymisestä näyttäytyi hänelle sopivana ja mielenkiintoisena haasteena, vaikka edessä oli jälleen tottuminen uuteen maahan ja asuinympäristöön.

– Tiesin, että kyseessä oli hyvin rakennettu joukkue ja että liiga oli erittäin hyvä. Tulin tänne saadakseni vähän enemmän peliaikaa ja hankkimaan kokemusta. Kun asiaa katsoo nyt, niin siirto tänne oli minulle hyvä juttu.

– Tunnustan, että Eurooppaan muuttaminen oli aluksi vähän hankalaa, koska Brasilia ja Eurooppa ovat hyvin erilaisia paikkoja. Sopeuduttuani kaikki on sujunut hyvin, ja minulla on ollut muita brasilialaisia joukkuekavereita sekä Vejlessä että HIFK:ssa. Sopeutuminen on tietenkin helpompaa, kun on muita samaa kieltä puhuvia joukkueessa, hän jatkaa.

Suomessa ja suomalaisessa arkielämässä on luonnollisesti myös ollut ihmetystä herättäviä asioita, joista tunteiden näyttämisen puute on jäänyt hänelle päällimmäisenä mieleen.

– Moni suomalainen on olemukseltaan vähän kylmä, kun taas me brasilialaiset leikittelemme ja hymyilemme kaiken aikaa. Halaamme ja jopa suukottelemme toisiamme riippuen vähän henkilöiden välisestä tunnesiteestä. Se on yksi selvästi havaittava eroavaisuus, hän sanoo ja naurahtaa.

Jalkapallo on uravalintana ollut Vitinholle täysin selvä aina pikkupojasta lähtien. Suurkaupunki São Paulon läheisyydessä sijaitsevassa Guarulhosin kaupungissa syntynyt pelaaja vietti kaiken vapaa-aikansa pelaten naapurustossa asuneiden lasten kanssa.

– Aloin pelata nelivuotiaana. Minulla on monia hyviä muistoja juniorivuosiltani, niin kuin varmaan kaikilla pelaajilla. Vaalin lämmöllä kaikkia jalkapalloiluun liittyviä muistojani, ennen kaikkea sen takia, että tulen vaatimattomista oloista. Isäni oli töissä rakennuksilla ja äitini vastaanottovirkailija. Perheessäni on neljä sisarusta, ja minä olen heistä nuorin, hän kertoo lapsuudestaan.

Vitinhon taustan tuntien on helppo todeta, että HIFK:n edustusjoukkueen pelipäivän kokoonpanoon nouseminen heinäkuun lopulla Maarianhaminassa on ollut iso palkinto ja onnistuminen pitkän ja työntäyteisen tien jälkeen. Hänet oli nimetty penkille vierasotteluun IFK Mariehamnia vastaan. Tuossa ottelussa hän sai lopulta ensimmäiset peliminuuttinsa Veikkausliigassa, kun valmentajat vaihtoivat hyökkääjän kentälle maanmiehensä Erikson Carlosin tilalle ottelun 69. peliminuutilla.

– Muistoni siitä pelistä ovat hyviä. Olin tehnyt töitä pelaamalla MYPA:ssa, mutta halusin tietysti pelata tässä joukkueessa. Olin menossa hyvää vauhtia eteenpäin, tein maaleja Myllykoskella, joten odotin tilaisuuttani. Uskoin, että se hetki tulisi jonain päivänä, jolloin minun olisi käytettävä se hyväkseni, hän kertoo.

Ensimmäinen esiintyminen HIFK:n avauskokoonpanossa nähtiin kaksi kierrosta myöhemmin FC Hakaa vastaan Valkeakoskella, jossa useat tavallisesti avauksessa olleet pelaajat saivat pientä lepoa tiukan otteluruuhkan keskellä. Vitinhon tilaisuus oli koittanut. Hän teki ottelussa avausmaalinsa HIFK-paidassa, ja on siitä eteenpäin ollut avauksessa lähes jokaisessa pelissä.

– Olen kehittynyt paljon täällä, sekä fyysisesti että teknisesti. Jopa intensiteettitasoni on mielestäni kasvanut paljon, ja jokaisen pelin myötä menen eteenpäin.

HIFK:n hyökkäyksessä on ollut tilaa uusille ratkaisijoille Erikson Carlosin loukkaannuttua elokuussa ja Luís Henriquen siirryttyä Vejleen syyskuussa. Vitinho on kauden aikana kasvanut vastuunkantajaksi HIFK:ssa ja on onnistunut viimeistelemään neljä maalia tämän kauden Veikkausliigassa.

– Omalta osaltani olen mielestäni antanut hyvän panoksen. Olen auttanut maalinteossa ja hyökkäyksessä. Joukkueena meidän pitää kuitenkin tehdä vielä enemmän töitä. HIFK:n kaltaisen joukkueen kuuluisi olla ensimmäisenä, toisena tai vaikka kolmantena, mutta aina sarjataulukon kärkipäässä. Sen jälkeen kaikki on mahdollista, hän sanoo.

Tämän hienon ja edelleen jatkuvan kasvutarinan myötä brasilialaishyökkääjä on pystynyt todistamaan itselleen ja muille, että hän pystyy pelaamaan isossa roolissa eurooppalaisessa pääsarjassa. Selkeänä tavoitteena on edelleen jatkaa ammattilaisuran luomista Atlantin itäpuolella.

– Odotukseni ja tavoitteeni ovat tietenkin jäädä tänne Eurooppaan. En haluaisi palata Brasiliaan nyt, vaan jäädä tänne muutamaksi vuodeksi. Sitten kenties palaan Brasiliaan. Haluan auttaa joukkuettani tekemään maaleja ja tehdä itsekin paljon maaleja maaliin johtaneista syötöistä, mikä on yksi minun tavaramerkeistäni.

NOPEAT KYSYMYKSET

Lempiruokasi?
Lasagne.

Idolisi jalkapallossa?
Hän ei pelaa enää, mutta Ronaldo oli ilmiömäinen.

Unelmiesi jalkapalloliiga?
Englannin Valioliiga.

Mitä teet vapaa-ajalla?
Käyn kuntosalilla, katson Netflixia ja juttelen vaimoni ja perheeni kanssa, jotka asuvat Brasiliassa.

Paras kaverisi joukkueesta?
Tiquinho (Erikson Carlos).

Mitä kaipaat eniten kotimaastasi?
Perhettäni.

Mieleenpainuvin maali, jonka olet tehnyt urallasi?
Se tapahtui eräässä São Paulon junioreiden mestaruussarjan ottelussa. Kyseinen mestaruussarja on yksi maailman tunnetuimmista, jos ei jopa yksi kaikkein tärkeimpiä. Tekemäni maalin myötä sain sopimuksen [Porto Alegren] Internacionaliin.

Lempijoukkueesi?
Real Madrid.

Mitä musiikkia kuuntelet?
Sambaa.

Lempipaikkasi Helsingissä?
Keskusta.