Tänään, juuri tällä hetkellä, olisimme jälleen kokoontuneet uuden kauden alkamisen merkiksi. Pitkän talven jälkeen taas yhdessä katsomossa kaikkien ystävien ja tuttavien seurassa. Jännitys kasvaa kasvamistaan aina alkuvihellykseen saakka. ”Mitenköhän tänä vuonna käy? Onko joukkue tarpeeksi hyvä? Näyttää ainakin siltä, että vastustajat ovat nostaneet tasoaan selvästi… Nähdäänköhän tänään paljon yleisöä katsomossa?” Yhdessä katsomonosassa näen kaksi äitiä lastenvaunuineen ja pari riviä alempana kaksi vanhempaa miestä. Syntymästä kuolemaan.
Taas täyttyy Bragu ja Bollis, jengi mestoille suuntaa! Kello on 18.30 ja joukkue saapuu ulos pelaajatunnelista. Saman tien jännitys on enää pelkkä muisto. Kaikki realistinen ajattelu vaihtuu tässä kohtaa unelmoinniksi. Tästä tulee meidän kausi! Ehkä tämä on se vuosi, kun IFK nousee taistelemaan mestaruudesta. Derbyvoitto otetaan ainakin kauden aikana, se on täysin varmaa! Joukkue kokoontuu ympyrään vaihtopenkin edustalla. Tuttu IFK! -huuto kajahtaa – ja hetkeä myöhemmin tuomari viheltää pilliinsä uuden kauden alkamisen merkiksi.
Tänään tuota alkuvihellystä ei puhalleta.
Bolt Arenalla on tyhjää. Ei joukkueita, ei katsojia, eikä Annie’s Song soi. Ei riemukkaita huutoja, kun Tiki lähtee nousemaan pallon kanssa. Ei kisajuomia kavereiden kanssa jollain lähiterassilla matsin jälkeen. Jalkapallon nostattamat suuret tunteet – voiton tuoma ilo ja tappion tuoma pettymys – ovat tällä hetkellä poissa. Tänään, kun sen tarve olisi suurempi kuin koskaan, ei ole jalkapalloa, jonka avulla pääsisi hetkeksi pois arkielämästä.
Elämä etenee nyt päivä ja viikko kerrallaan, eikä kukaan pysty vielä sanomaan, kuinka kauan vallitseva tila jatkuu. Kaikki menot, mukaanlukien HIFK:n ottelut, ovat toistaiseksi poistuneet meidän kalentereista. Tämä tuntuu varmasti meistä kaikista huolestuttavalta. Mutta jos me kaikki taas hetkeksi laitamme silmät kiinni ja unelmoidaan, niin jokainen meistä näkee sen hetken, kun katsomot taas voidaan täyttää HIFK:n kauden avausottelussa. Tämä ei tule tapahtumaan huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa – eikä todennäköisesti edes sitä seuraavassa kuussa – mutta jonain päivänä se taas tapahtuu!
Vi älskar IFK!
