Tero Mäntylä on nimi joka on taatusti tullut tutuksi sekä Veikkausliiga, että HIFK faneille. Mäntylä siirtyi täksi kaudeksi HIFK:hon FC Interistä, jossa hän onnistui voittamaan viime kaudella Suomen- Cupin. Mäntylä kellotti Veikkausliigassa joukkueen kolmanneksi suurimmat peliminuutit, ja kuului Interin profiilipelaajiin.

Mäntylä on tuonut ison kasan kokemusta puolustukseen, ja on ollut todella iso osa HIFK puolustusta, joka on päästänyt vain seitsemän maalia tällä kaudella.  Pelaajana kovamaineinen toppari on puolustuspään johtohahmo, joka tykkää organisoida joukkuettaan. Hän on myös hyvä jalalla, sekä ilmassa.

Sopeutuminen on joukkueen uudelta topparilta sujunut hyvin. Se ei mikään hirveä yllätys ole pelaajalta joka on päässyt hakemaan kokemusta, ja kiertelemään maailmaa jalkapallon parissa paljon.

– Sopeutuminen HIFK:hon on ollut todella helppoa. Vaikka hirveesti ei ollut tuttuja, niin joukkueeseen pääsi nopeasti sisään. Kaikki olivat todella vastaanottavaisia, ja oli paljon uusia pelaajia mikä auttoi myös omalla tavallaan, kun kaikilla oli siinä paljon uusia kasvoja ympärillä. Sekin on iso plussa että pukukopissa on paljon hauskoja äijiä ympärillä. Tuukan (Andberg) vierellä on kiva istua, sillä hän on varmaan pukukopin hauskin pelaaja.  Seuran ja fanienkin puolelta on tehty sopeutuminen helpoksi. Kingit ottivat minut hienosti vastaan, ja täällä on ollut alusta alkaen todella kotoisa olo. HIFK:n pelityyli on sen tapainen joka sopii omaan pelityyliin hienosti. Kaipasin vähän jotain uutta ja erilaista siihen mitä olen aikaisemmin Suomessa kokenut Interin kanssa, ja tämä on kyllä juuri sitä. Sopeutumista pelillisesti helpottaa äärettömästi se, että siinä on todella kovia pelimiehiä vierellä ja sen lisäksi Tor Thodesenilla on meille selkeä systeemi mitä halutaan toteuttaa, niin se auttaa pelaamista vielä enemmän kun ei kenellekään jää mitään epäselväksi.

Mäntylä saattaa edustaa Helsingin IFK:ta, mutta juuret seinäjokelaissyntyiseltä pelaajalta löytyvät silti Turusta, mistä hän kulkee Helsinkiin lähes joka päivä kaksi tuntia junalla.

– Käyn itse Turusta pelaamassa ja harjoituksissa. Helpoin ratkaisu vain oli pysyä siellä. Lähtökohtaisesti se ei ollut ajatuksissa, mutta seura ehdotti sitä ja se kuulosti minusta heti järkevältä. Ei tarvinnut koko elämää muuttaa tänne ja siitä olen kiitollinen seuralle. Kyllä se kuitenkin välillä junalla kulkiessa mielessä on että voisi olla helpompaa asua täällä, mutta olen kyllä tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

Mäntylältä löytyy myös paljon kokemusta ulkomailta. Hän edusti kuuden vuoden aikana mm Norjan Aalesunds FK:ta ja Bulgarian PFK Ludogorets Razgradia, jossa hän voitti neljä Bulgarian mestaruutta ja yhden Bulgarian Cupin.

– Pelasin Ludogoretsissa neljä vuotta,  ja meidän pelaaminen oli todella pallonhallinta keskeistä. Ludogorets on muutenkin selvä ykkönen Bulgarian liigassa, muutamaa joukkuetta lukuunottamatta jotka kykenivät pelillisesti haastamaan. Se kyllä teki siellä pelaamisesta hieman helpompaa.

– Norjassa suurin ero oli taas se, että ravattiin koko ajan päästä päähän. Se oli erilaista mihin olin aikaisemmin tottunut. Aina, kun oli tilaa niin lähdettiin välittömästi hyökkäämään, ja aina mentiin sata lasissa. Suomessa on pelaaminen hieman enemmän keskittynyt pallonhallintaan mikä tekee jalkapallosta täällä hieman hitaampaa. Suomessa ja Norjassa on se yhteistä, että sarjat ovat todella tasaisia. Jokainen ottelu on tärkeä ja pisteiden saaminen ei ole ikinä helppoa.

Pokaalien lisäksi on Mäntylällä myös paljon muistoja kotiin tuotavaksi ulkomailta.

– Suurimpina muistona tietenkin A-Maajoukkuedebyytti Liettuaa vastaan, molemmat Eurooppa-liiga ottelut Laziota ja ensimmäinen osaottelu Valenciaa vastaan. Yksi vielä mikä on pakko mainita on kun pelattiin Partizan Belgradea vastaan Mestarien-Liiga karsinnoissa. Tunnelma Belgradissa oli mahtava. Kotimaisesta jalkapallosta kaikista hienoin kokemus oli Stadin derby. Se oli jotain ainutlaatuista. Mitään vastaavaa ei suomesta löydy. Todella harmillista on se, että semmoisia tapahtumia ei ole useammin koska se on aivan uskomaton kokemus pelaajana. Aivan sama kuka sieltä tulee kylään, niin mikään ei vedä vertoja derbylle.

Aikaisempien meriittien lisäksi, Mäntylältä löytyy myös yksi Suomen-Cup, jonka hän voitti FC Inter Turun riveissä. Sama joukkue joka tulee Bolliksen illassa haastamaan Mäntylää ja HIFK:ta

– Inter ottelu tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen. Kolme pistettä on tietenkin kiikarissa ja se että pääsisi vähän näpäyttämään entistä seuraani. Siellä on paljon mulle hyviä kavereita joita vastaan pelaaminen tulee olemaan hauskaa.  Vastustajasta riippumatta on minun pelipäivä kuitenkin aina samanlainen. Tykkään tehdä kaikki perusasiat niin hyvin kun voin. Esimerkiksi en makoile koko päivää, vaan käyn kävelyllä ja syön fiksusti. En kuitenkaan ole taikauskoinen, että ei mitään tiettyä sukkateippiä tiettyyn jalkaan ensin, tai oikeaa syndiä ensiksi päälle, mutta tykkään pitää pelipäivän yksinkertaisena.

Vapaa-ajallaan tykkää toppari rauhoittua golfkentällä ja kotonaan erilaisten musiikillisten instrumenttien parissa.

– Vapaa-ajalla tykkään käydä pelaamassa golfia. Golf on todella lähellä sydäntä, aina kun on vapaa-aikaa niin yritän päästä kentälle. Siinä saa ajatukset pois jalkapallosta, ja kaikesta muustakin sillä hetkellä ylimääräisestä. ja se on hyvää vastapainoa jalkapallon tapaiselle, hektiselle urheilulajille. Tykkään myös soittaa kitaraa kotona, ja ostin itselleni juuri koskettimet. Meillä on joukkueessa paljon hyviä kitaristeja, joten en voi ottaa parhaan kitaristin palkintoa itselleni. Se palkinto menee kyllä Ristolle (Fysiikkavalmentaja Risto-Matti Toivonen). Jugi (Halme) on myös todella hyvä soittamaan. Musiikki on minulle muutenkin yleisesti hyvin tärkeää.

Mäntylällä on vielä loppuun selvä viesti kannattajille.

– Faneille haluan vielä sanoa, että nähdään Interiä vastaan. Kiitos tähänastisesta tuesta, se on ollut jokaisessa ottelussa aivan mahtavaa. On ollut hienoa nähdä, että kaikki väitteet siitä missä on Suomen parhaat fanit ovat totta.