Sekä Riku Pyhälä että Markus Tanner ovat syntyneet vuonna 1982. Riku täytti 31 vuotta maaliskuussa, kun taas ”Mave” saavuttaa kyseisen rajapyykin reilun kuukauden kuluttua. Kumpikin on edustanut HIFK:ta yhtäjaksoisesti kaudesta 2007 lähtien, mutta pelannut tähtirinnoissa myös aikaisemmin; Riku seuran edustusjoukkueessa ja Mave junioreissa. Molemmat herrat palkittiin viime syksynä HIFK:n 115-vuotisjuhlissa seuran pronssisella ansiomerkillä.
Ennen kun aletaan kaivella vanhoja: mikä on miesten tämän päivän kunto?
Riku: Olen päässyt harjoittelemaan terveenä koko tämä vuoden, joten kunnossa ollaan ja ”tatsi” alkaa nyt löytyä!
Mave: Pelaaminen on kipeyttänyt polven, joka on oireillut jo pari viime kautta. Polvessa on todettu rustovamma. Kävin viime syksynä tähystyksessä ja sen jälkeen on toivottu parasta ja menty vain peli kerrallaan eteenpäin. Viime aikoina on ikävä kyllä taas treenattu lenkkarit jalassa…
Millaiset ovat ensimmäiset muistonne HIFK:sta?
Mave: Olin B-junnuissa Tom Jokisen koutsattavana joskus 1990-luvun lopulla. Joukkuetovereita olivat mm. Eero Laurila, Lauri Immonen ja Mikko Halme. Sellainen muistikuva on, että siihen aikaan HIFK:ssa ei aivan joka ikäluokassa juniorijoukkueita ollut.
Riku: Tulin HIFK:n edustusjoukkueen treeneihin vuoden 2001 alussa. ”Sväkke” (Marcus Winter) oli koutsina, Hannu Kautiainen kakkosena. Huoltajina ”Papu” ja ”Ile” (Pauli Suominen ja Ilkka Marvia), eli huoltohommat olivat hyvissä käsissä jo silloin! Ensimmäisen virallisen otteluni taisin pelata juuri täällä (Talin hallissa); en muista enää ketä vastaan, mutta matsi voitettiin. Ja Ykkösessä siis silloin pelattiin.
Joukkuekuva vuodelta 1999. Markus Tanner alarivissä,viidentenä oikealta.
Jouduitte silloin eri syistä jättämään HIFK:n (junioritoiminnan loppuminen vuonna 2000, F.C. HIFK:n konkurssi 2003). Tulitte kuitenkin takaisin kaudella 2007, jolloin Tapio Tamminen valmensi varsin nimekästä pelaajaryhmää. Mikä sai teidät palaamaan HIFK:hon?
Riku: Pelasin välivuodet Gnistanissa ja sieltä lähti sitten monta jätkää HIFK:hon: Jyri Majalahti, Jesse Puhakka, Tommi Kaartinen… HIFK pelasi silloin Kolmosessa ja lähdimme sillä ajatuksella, että seura pitää nostaa takaisin liiton sarjoihin. Aika suvereenisti se kausi sitten menikin, joten ihan hieno tapa palata!
Mave: Olin pelannut edelliset kaudet Kakkosta Ponnistuksessa, mutta putosimme ja edessä oli seuran vaihto. Vanhat tutut Halmeen veljekset tulivat samaan aikaan HIFK:hon ja myös Jokisen Tomppa oli edelleen kuvioissa mukana. Siitä se lähti ja pian joukkueen nimilista alkoi muutenkin olla sellainen, että oli pakko
hypätä mukaan!
Riku: Majalahden Jykä veti touhua ja jutut menivät aika hurjiksi. Siinä huudeltiin jo Martti Kuuselaa valmentajaksi…
Mave: Otto Jahn totesi jossain treeneissä että ”aika kovia jätkiä tossa tulee kopista sisään”. Mutta kun ovesta astui (monta vuotta ammattilaisena Hollannissa pelannut) Hannu Haarala, ”Ode” oli jo että jumalauta, mitä täällä oikein tapahtuu! Hannu toki meni sitten lopulta FC Hongan liigajengiin pelaamaan.
Riku: Kertoo tavallaan joukkueen meiningistä, että jopa Haarala kävi silloin hakemassa motivaatiota täältä. Uusi nousu lähti näköjään Saharan treeneistä sinä talvena! (Hannu Haarala pelasi FC Hongassa liigaa kaudet 2007-10).
Mave: Tomppa kertoi hyvissä ajoin että rinki on sen verran kova, että varmaan joutuu penkilläkin istumaan. No, niinhän siinä välillä kävi, mutta hyvässä joukkueessa on aina kiva pelata.
Kausi 2008 Kakkosessa sujui mukavasti, kunnes päävalmentaja Pasi Pihamaa siirtyi elokuussa Atlantikseen. Tuliko tämä yllätyksenä?
Riku: Kyllä se puun takaa tuli, emme me niin huonosti kuitenkaan pelanneet. Loppukausi sitten oli mitä oli.
Mave: Touhussa oli kyllä henkeä myös ”Pihiksen” lähdettyä, mutta hävisimme silti ottelun toisensa jälkeen. Viimeiseen matsiin (Gnistan – HIFK, 1-2) saimme vihdoin itsemme kasattua. Täytyy sanoa että en ole koskaan vetänyt yhtä kovaa talvitreeniä kuin silloin. En tiedä oliko se syynä, että syksyllä loppui bensa koneesta.
Puolustaja #2, Riku Pyhälä HIFK:n kausikirjassa vuonna 2001.
Seuraavalla kaudella (2009) päävalmentajana toimi Gert Remmel. Kauden alku oli katastrofaalisen huono, mutta huikea loppukiri pelasti HIFK:n sarjapaikan Kakkosessa. Mikä sai tämän käännöksen aikaan?
Riku: Muutama ratkaisupelaaja nousi esiin, ”Kynä” (Jussi Leppälahti) etunenässä.
Mave: Samaa mieltä. Kynä nosti omaa tasoaan ja koko jengi löysi jollain tavalla uutta virtaa.
Riku: Onnistumisten myötä saimme itseluottamuksemme takaisin, ja sen jälkeen homma pyöri omalla painollaan.
Mave: Lisäksi pelasimme loppukauden fiksummin. Alkukauden taktiikka vaikutti teoriassa hyvältä, mutta käytännössä se ei niillä pelaajilla toiminut. Ehkä joku Barca olisi pystynyt pelaamaan sillä tavalla…
Riku: Pelaajilla meni liikaa keskittymistä pelitapaan. Tilanne parani, kun jengi alkoi ottaa vastuuta omasta suorittamisestaan.
Mave: Olihan siinä kieltämättä tiukat paikat mutta ajateltiin kuitenkin että ei jumalauta, ei me oikeasti Kolmoseen pudota!
Vuonna 2010 HIFK:lla oli jälleen uusi päävalmentaja, Jani Honkavaara. Harjoituskausi sujui tulosten valossa suorastaan surkeasti, mutta kesällä joukkue kulki voitosta voittoon ja kruunasi kautensa nousemalla Ykköseen. Mitä tapahtui?
Mave: Kun takana on kausi jolloin joukkue on lähellä putoamista ja valmentaja on taas vaihtunut, vie oman aikansa ennen kun peli löytää uomiinsa.
Riku: Meillä oli hyviä pelaajatyyppejä oikeastaan jokaiselle pelipaikalle sillä kaudella. Jopa kesken kauden tuli vielä pelaajia – esim. maalivahti Kellan Wilson – jotka vahvistivat joukkuetta ja olivat ratkaisemassa nousua.
Mave: Välillä oli sellainen fiilis, että vaikka miten pelattiin niin voitettiin. Emme lähteneet sarjaan ennakkosuosikkeina, ja kun jengi huomasi että nyt meneekin tosi hyvin, loi se henkeä vain enemmän ja enemmän!
Haastattelun toinen osa ilmestyy ensi viikolla.
Kakkosen itäisen lohkon ottelu HIFK – Sudet lauantaina 24. elokuuta kello 16:00. Pelipaikka: Töölön Pallokenttä (Urheilukatu 3).