Aikaa on kulunut jo jonkin verran siitä, kun Gert Remmel toimi HIFK:n päävalmentajana kaudella 2009. Tämän jälkeen hän valmensi FC Hongassa kahden vuoden ajan. Viime syksystä asti Remmel on vaikuttanut lähinnä eteläisessä Euroopassa, viimeksi kuukauden verran Italiassa tutustumassa Serie B – joukkue Pescaran ja Serie A – joukkue Cesenan toimintaan. Portugalissa Remmel on käynyt mm. luennoimassa opiskelijoille Lissabonin yliopistossa. Tällä hetkellä tukikohta löytyy Barcelonasta, missä
niin akateemiset kuin myös käytännön jalkapallo-opiskelut jatkuvat. Suomalaisille Remmel on edelleen tuttu nimi Urheilulehden teräväkynäisenä jalkapalloanalyytikkona.
Kaikesta huolimatta Gert Remmel ei ole unohtanut HIFK:ta. Suomessa asuessaan hän on mahdollisuuksien mukaan käynyt katsomassa tähtirintojen otteluita Brahen
kentällä ja muutenkin seurannut HIFK:n tekemisiä. Remmel halusi kuitenkin tukea seuraa konkreettisesti ja tämä tapahtuukin jatkossa erityisen säätiön kautta.
Tuen kohteena on Nelosessa tällä hetkellä pelaava HIFK/2, jonka on tulevaisuudessa tarkoitus olla tärkeä etappi seuran vanhimpien junioreiden ja
edustusjoukkueen välissä. Remmelin säätiön tuella HIFK/2 saa jatkossa tukea valmennuskoulutukseen sekä erilaisten välineiden hankkimiseen toimintansa
kehittämiseksi.
– Jatkuvuuden kannalta kaikista tärkeimpiä ovat tietysti aina 6-vuotiaat ja sitä vanhemmat juniorit. Mutta johonkin valinta piti kohdistaa ja tulin siihen tulokseen että HIFK/2 on seuran ketjussa se lenkki, joka on eniten tuen tarpeessa. Ajatuksena oli, että sisällön kautta pyritään vahvistamaan nuorten sitoutumista seuran suuntaan. John F. Kennedyn kuuluisia sanoja vapaasti lainaten: ”Älä kysy mitä seura voi tehdä sinun puolestasi, kysy mitä sinä voit tehdä seuran puolesta”. Tällaista sitoutumista
suomalainen jalkapallo kaipaa muutenkin. HIFK:ssa sitä on ajoittain näkyvissä ja olisikin hienoa, jos nuorista kasvaa samanlaisia seuraihmisiä mitä HIFK:ssakin varmasti on ollut joskus 50 vuotta sitten, pohtii Gert Remmel.
Omaa valmennusaikaansa HIFK:ssa Remmel muistelee edelleen lämmöllä.
– Se oli minulle monella tavalla hyvin opettavainen vuosi. Ymmärsin ennen kaikkea että minua ei ole luotu amatöörijalkapalloon. Tämä ei ole kenenkään aliarvioimista, sillä myös amatöörifutis on hieno asia ja se mahdollistaa ammattimaisen jalkapallotoiminnan. Lisäksi en ottanut kulttuurillisia aspekteja huomioon riittävän hyvin. Vaikeita hetkiä siis oli, mutta loppujen lopuksi onnistuimme yhdessä ratkaisemaan ongelmamme. Kokonaisuutena vuoteni HIFK:ssa oli minulle erittäin hienoa aikaa!
Onko Gert Remmelin oma näkemys jalkapallosta muuttunut sitten HIFK-aikojen?
– Iso kuva ei ole muuttunut, pikemminkin vahvistunut. Tietyt yksityiskohdat ovat toki tarkentuneet. Jokainen minuutti pitäisi vain käyttää tehokkaammin hyväkseen, sekä harjoittelussa että muussakin toiminnassa. Ja luonnollisesti opin paljon myös Hongassa, missä minulla oli kunnia työskennellä Suomen ylivoimaisesti parhaan valmentajan Mika Lehkosuon kanssa.
Viimeisessä haastattelussaan näillä sivuilla Gert Remmel sanoi löytäneensä HIFK:sta henkisen kotinsa. Onko hän edelleen samaa mieltä?
– Kyllä olen. Tähän täytyy ensin todeta että en ole millään tavalla nationalistinen henkilö. Pikemminkin voisi sanoa että kotimaani on aluepuolustus, identiteettini on pallonhallinta jne. Mutta HIFK:hon minulle syntyi tietty henkinen side. Käväisin talvella Helsingissä ja istuin raitiovaunussa omissa ajatuksissani. Sitten spora tuli pysäkille ja kuulin kun joku yhtäkkiä huusi ”Jumalauta! Gert Remmel!”. Katsoin ulos ja siellä seisoi 5-6 HIFK:n kannattajaa peukut pystyssä. Hetki oli lyhyt, mutta emotionaalisesti hieno. Tunsin olevani jälleen kotonani!
Kuvat: Vilhelm Sjöström, Henrik Alfthan