Harjoitusotteluissa miestä ei vielä kentällä nähty mutta kun sarjakausi alkoi, oli Petri Heinänen jälleen tutulla paikallaan HIFK:n topparina. Otteet olivat muutenkin entisellään, vaikka jalkavammat aiheuttivat Heinäselle syyspuolella jonkin verran ongelmia ja otteluita oli tästä syystä pakko jättää väliin. Punapaitojen 35-vuotiaan kapteenin peliesitykset noteerattiin myös virallisella taholla. Valioerotuomarikerho nimittäin valitsi Petri Heinäsen vuoden herrasmiespelaajaksi Ykkösessä!
Kausi 2011 on ohi ja HIFK sijoittui Ykkösessä yhdeksänneksi. Vastasiko tämä omia odotuksiasi?
– Kyllä vastasi. Sarjapaikan säilyttäminen oli tärkeintä, ja se toteutui. Sijat 1-4 olisivat jo olleet surrealismia, koska ihan niin hyvin emme onnistuneet kärkijoukkueita vielä haastamaan. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän suoritukseen.
Kesällä joukkue ajautui kuuden ottelun mittaiseen tappioputkeen. Miten tähän tilanteeseen jouduttiin, ja miten siitä päästiin ulos?
– Se oli oikeastaan aika harmillinen tilanne joka suhteessa. Ensin tuli muutama tasainen peli jotka hävisimme, sen jälkeen tulostaululle päätyneet henkilökohtaiset virheet astuivat kuvaan, ja viimein jopa itseluottamuksen puute alkoi näkyä kentällä.
– Sitten fanit tekivät todella hyvän aloitteen: he tulivat meidän treeneihin ja ilmoittivat että kausi alkaa vierasottelusta Kemissä. Siihen peliin latauduimme ja keskityimme todella huolellisesti. Saimme hyvän tuloksen (vierasvoitto 0-1) ja sitä kautta tappioputken poikki.
Oletko itse aiemmin kokenut näin pitkää tappioputkea?
– Itse asiassa en ole, vaikka esimerkiksi Ilveksessä tuli aikoinaan aika paljon tappioita kun putosimme liigasta (1996). Tilanne oli siis itsellenikin uusi.
HIFK:n puolustuspeli toimi varsin hyvin lähes koko ajan, mutta hyökkäyksessä tuntui välillä olevan vaikeaa saada mitään aikaiseksi. Mistä tämä mielestäsi johtui?
– Joukkueesta ehkä sittenkin puuttui suoranainen maalintekijätyypi. Pääsimme yleensä hyvin 20 metrin päähän vastustajan maalista, mutta sitten keinot loppuivat kesken. Henkilökohtaisella tasolla vaatii röyhkeyttä ja rohkeutta mennä tilanteisiin ja viedä ne loppuun saakka.
Oletko tyytyväinen kauteen omalta osaltasi?
– En ole. Loukkaantumiset vaivasivat ja kesällä oli liikaa töitä, minkä takia harjoituksia jäi väliin. Parantamisen varaa siis jäi mutta pääasia oli että joukkueen tavoite saavutettiin. Futis ei ole yksilöurheilua, etenkään enää tässä iässä.
Miltä tuntui pelata pitkästä aikaa Ykkösessä? Ja onko sarja muuttunut paljon sitten kauden 1999, jolloin viimeksi pelasit Ykköstä säännöllisesti Tampere Unitedin riveissä?
– Taso on selvästi kovempi kuin silloin reilu vuosikymmen sitten. Ja Kakkoseen verrattuna tahti on aivan erilainen; vastustajat ovat kovempia ja joukkueet taitavia sekä organisoituja. Mitään ei saa ilmaiseksi. Jos vielä jatkan pelaamista, on harjoitteluun ja lihashuoltoon panostettava entistä enemmän.
Mikä oli omasta mielestäsi jalkapallokauden 2011 kohokohta?
– Vierasvoitto Kemissä. Se oli meille tärkeä vedenjakaja tällä kaudella. Oli pienestä kiinni että saimme sen vierasvoiton ja lähdimme kiipeämään putoamisviivasta ylöspäin. Wade (Viitala) teki todella tärkeän pelastuksen siinä lopussa, se oli sellainen yksittäinen hetki joka jokaisen kannattaa muistaa. Jos Wade ei olisi ottanut sitä yläkulmavetoa kiinni, peli olisi päättynyt 1-1 ja sama ahdinko olisi jatkunut. Tähän otteluun oikeastaan kulminoitui koko viime kausi.
HIFK pelasi kotiottelunsa Brahen kentällä. Oliko tämä mielestäsi hyvä ratkaisu?
– Kyllä oli, vaikka itse periaatteessa vihaan tekonurmea. Sijaintinsa ja tunnelmansa ansiosta Brahen kenttä kuitenkin antoi meille täysin erilaiset lähtökohdat pelata kotiotteluita kuin aikaisempina kausina, jolloin olemme pelanneet vähän siellä sun täällä. Olen Brakuun tyytyväinen ja toivon että HIFK jatkaa siellä myös ensi kaudella.
Päävalmentaja Jani Honkavaara ilmoitti hiljattain jättävänsä tehtävänsä. Oliko tämä sinulle yllätys ja millaisia ajatuksia Honsun päätös noin yleisesti ottaen herätti?
– Yllätys se kyllä oli. Uskon että Honsulla olisi vielä ollut tavoitteita ja kunnianhimoa jatkaa Ykkösessä, mutta ilmeisesti perhe- ja työasiat painoivat aika paljon. Mielestäni Honsu on kuitenkin todella hyvä valmentaja, yksi HIFK:n nousun pääarkkitehdeistä.
Millaiset ovat omat jatkosuunnitelmasi jalkapallon suhteen? Teetkö päätöksen pelaamisesta jälleen kevätpuolella, ja kiinnostaako valmentaminen?
– Näinhän tässä on vuodesta toiseen menty. Kyllä veri varmaan vetää kentälle edelleen, kunhan loukkaantumiset eivät liikaa pääse häiritsemään. Ja pidän kyllä itseni kunnossa, vaikka sopimus tehtäisiinkin vasta joskus helmi-maaliskuussa.
– Olen piakkoin menossa Eerikkilään fyysisen valmennuksen kurssille, sen jälkeen on UEFA:n B-lisenssi käsissä. Totta kai valmentaminen kiinnostaa mutta niin kauan kun itse pelaan, on parempi pysytellä kokonaan kentän puolella.
Onko vielä jotakin mitä itse haluaisit sanoa tai kommentoida? Sana on vapaa!
– Kun muistelee tämän kauden vaikeita hetkiä ja hyviä hetkiä, niin faneja täytyy tietenkin kiittää. He ovat olleet sataprosenttisesti mukana tämän joukkueen tukena, myös silloin kun meni huonosti. On hienoa että Suomen mittakaavassa noin iso porukka jaksaa kannustaa meitä, satoi tai paistoi. Heille kaikki kiitos tästä kaudesta!
Kuvat: Henrik Alfthan, Aino Kolehmainen