Lähtökohdat jalkapallokauteen eivät olleet IFK:n tai Peter Standertskjöld-Nordenstamin
kannalta parhaat mahdolliset. Joukkue muuttui talven aikana paljon ja
samaan aikaan kapteeni itse oli leikkauksen takia monta kuukautta sivussa. Sarjan
alku olikin tähtirinnoille vaikea, mutta loppua kohden asiat sujuivat
kentällä yhä paremmin ja paremmin.
Mikä oli kauden kohokohta ja mikä taas kauden pohjanoteeraus?
– Pohjanoteeraus: pelillisesti KäPa-ottelu jonka hävisimme 0-4,
mutta kaikki alkoi ensimmäisen ottelun tappiosta HyPS:lle. Kentän
ulkopuolella voi vain ihmetellä Palloliiton toimia IFK:ta vastaan.
Jotkut asiat ovat oikeutettuja, mutta monessa päätöksessä kateus IFK:ta
kohtaan paistaa läpi!
Kohokohta: voitto KäPa:sta kauden toiseksi viimeisessä ottelussa
jolloin sarjapaikka varmistui. Uskomaton helpotus ja palkinto meille
kaikille jotka olimme olleet mukana joukkueessa koko kauden, ja
kaikille jotka katsomossa olivat uskoneet meihin alusta loppuun. Silloin
saatoin kapteenina todellakin olla ylpeä joukkueestani!
Valmentaja (Gert Remmel) oli ammattilainen joka elää ainoastaan
jalkapallolle. Pelaajat taas amatöörejä joilla on normaali elämä.
Kuinka tällainen yhtälö toimi käytännössä?
– Kyseessä on yhtälö jota ei voida ratkaista, mutta jota voidaan
täydentää ja sovitella mikäli jokainen osapuoli tekee kaikkensa
onnistumisen eteen. Sekä pelaajat että valmentaja ovat varmasti
oppineet paljon kuluneen kauden aikana. Omistautuminen jalkapallolle,
jonka Gert välitti pelaajille, on rikkaus jonka olemme saaneet kokea.
Tämä ei ollut mitään jokapäiväistä Suomen kakkosdivarin jalkapallossa.
Henkilökohtaisesti näen Gertin erittäin hyvänä valmentajana, jolla on
sekä tietoa että halua opettaa. Kokemus tulee hitaasti mutta varmasti
ja tekee hänestä entistä arvostetumman ja pidetymmän valmentajan.
Alkukausi oli raskas, IFK:lla oli vain 1 piste kuuden ottelun jälkeen. Miltä tuntui olla ”kriisijoukkueen” kapteeni?
– Emme olleet kriisijoukkue – ainakaan omasta mielestämme. Henki
oli hyvä ja tiesimme vielä nousevamme, mutta oli yllätys että nousua
saatiin odotella aina loppukierroksille saakka. Osittain se johtui
tämän vuoden uskomattoman tasaisesta sarjasta. Mutta tilanne oli kyllä
hiukan tavallista vaativampi ja asiaa ei helpottanut, että kauden
alussa en vielä ollut 100%-sesti kunnossa.
Syksy meni huomattavasti paremmin ja sijoitus oli lopulta sama kuin
edellisellä kaudella. Mikä oli mielestäsi salaisuus IFK:n loppukirin
takana?
– Uskoimme siihen mitä teimme ja keskityimme omiin tehtäviimme,
vahvuuksiimme kentällä sekä vahvuuksiimme joukkueena. Tässä nähtiin
mitä merkitsee pelata IFK:ssa, kannattajien edessä jotka tukevat meitä
myötä- ja vastoinkäymisissä. Se antaa voimaa, taistelutahtoa ja halua
tehdä parhaansa. Kausi oli pitkä ja loppujen lopulta kaikki päättyi
hyvin. Paremmalla startilla olisimme ehdottomasti kamppailleet
paremmista sijoituksista, mutta ilman tiettyjä yksilösuorituksia syksyn
ratkaisuotteluissa olisi myös voinut käydä huonommin.
Oletko tyytyväinen kauteen 2009 omalta osaltasi? Entä joukkueen osalta?
– Tyytyväinen olen vain siihen että meillä oli tuloksellisesti
hyvä loppukausi. Itse pystyin osallistumaan vain yhteen otteluun
harjoituskaudella ja sitten sarjan alku meni penkin alle. Tämä aiheutti
melkoisesti ongelmia ja tilanteita joita olisi toivonut välttävänsä,
sen sijaan että olisimme vain menneet joukkueena eteenpäin nasta
laudassa. Monta kokemusta rikkaampia tässä kuitenkin ollaan ja täytyy
vain ottaa oppia kaikesta myönteisestä ja vähemmän myönteisestä mitä
olemme kauden aikana saaneet kokea. Vain siltä pohjalta voi kasvaa
ihmisenä ja pelaajana.
Olit tänä vuonna IFK:n edustusjoukkueen kapteeni. Kuinka paljon lisätehtäviä sinulla oli kentän ulkopuolella tämän takia?
– Edustustehtävät voidaan kyllä laskea yhden käden sormilla,
mutta sitä tärkeämpi jokainen tehtävä onkin. Ja meillä oli suuri määrä
junioreita joukkueessa joten jokainen harjoitus, ottelu jne merkitsee
tavallaan kapteenille tehtävää.
Oliko ottelu PK Keski-Uusimaata vastaan urasi viimeinen punapaidassa vai vieläkö jokin takaportti on auki?
– Uskon ja toivon että minut vielä nähdään punapaidassa, mutta on
sitten aivan eri asia millä tasolla tämä tapahtuu… Talvi ja kevät
saavat osoittaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Juuri nyt on tärkeintä
saada uusi punanuttu maailmaan ja nauttia tilanteesta.
Mikä on tulevaisuutesi IFK:ssa? Oletko kiinnostunut esimerkiksi valmennus- tai johtotehtävistä seurassa?
– Totta kai olen kiinnostunut, mutta aika näyttää millaisiin
asioihin löytyy tahtoa ja aikaa. Ehkä olen mukana jollain tavalla jo
ensi kesänä, tai sitten tulee 1-2 vuoden tauko. Mutta aion ehdottomasti
auttaa IFK:ta parhaani mukaan.
IFK-urasi kohokohdat, kaikissa lajeissa?
– Jääpallon Suomen mestaruus on suurin asia mitä olen kokenut
IFK:ssa tuloksellisesti. Vuosi edustusjoukkueen mukana sai minut
tuntemaan oloni kotoisaksi ja sillä tiellä ollaan jatkettu.
Kohokohtia on monia. Tässä vain muutama esimerkki jotka nopeasti tulevat mieleen:
– Toimiminen joukkueen kapteenina jääpallossa ja jalkapallossa, se on kunniatehtävä!
– World Cup pari vuotta sitten Ljusdalissa. Pelit kansainvälisiä huippujoukkueita vastaan.
– Harjoitusottelu AIK Älvsjöta vastaan Tukholmassa viime vuonna. IFK:n edustaminen kansainvälisesti jalkapallossa.
– Kaikki se kiitos ja tuki jota olen saaanut Stadin Kingeiltä kaikkina näinä vuosina.
– Kun ihmiset tulevat juttelemaan ja kertomaan kuinka he arvostavat sitoutumistani IFK:hon.
– Kun IFK-juniorit pyytävät nimikirjoituksia otteluiden jälkeen.
Kohokohtia on loputtomasti, mutta kaikkein suurin kohokohta on kuuluminen IFK-perheeseen!
Onko vielä jotakin mitä itse haluaisit sanoa tai kommentoida? Sana on vapaa!
– Voin vain kiittää ja kumartaa kaikesta tuesta jota olen saanut
pelaajilta, valmentajilta, Stadin Kingeiltä sekä koko IFK-perheeltä
kaikkina näinä vuosina.
Ge mig ett I…!!! Ge mig ett F…!!! Ge mig ett K…!!!
KIITOS!
Kuvat: Vilhelm Sjöström, Aino Kolehmainen