Pallo-Pojat on historiansa aikana nähnyt paljon ylä- ja alamäkiä. Se nousi suhteellisen nopeassa ajassa maamme huipulle, voittaen aina Suomen cupin. Pudottuaan huipulta, uusi yritys johti taloudellisiin ongelmiin ja vielä pidempään poissaoloon parrasvaloista. Mutta tänä päivänä, PPJ on perustaltaan tukevin, mitä se on koskaan ollut.
Pallo-Pojat perustettiin 7.10.1935 ravintola Reginassa. Perustava kokous alkoi kello 19.00 ja paikalla oli joukkueellinen, eli tasan 11 nuorta miestä. Kokouksessa valittiin perustettavalle seuralle johtokunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin Hans Holger Vilenius. Peliasuksi valittiin hieman poikkeava, eli värit vaihtuvat viistosti poikki rinta- sekä selkäpuolella. Tämän tyyppistä peliasua ei juuri Suomessa oltu aiemmin nähty, tiettävästi vain Polyteknikkojen Urheiluseuralla oli hieman samantyyppinen peliasu.
Uuden seuran käynnistäminen koki kuitenkin hieman hidasteita matkan varrella. Perustava kokous oli päättänyt uuden seuran nimeksi Pallo-Veikot, mutta Oikeusministeriö hylkäsi seuran pääsyn yhdistysrekisteriin, koska sen niminen seura oli jo ennestään olemassa. Kesäkuussa 1936 Oikeusministeriölle ehdotettiin seuralle toista nimeä, joka menikin sitten läpi. Elokuussa samana vuonna, uusi seura hyväksyttiin yhdistysrekisteriin nimellä Pallo-Pojat. Seuran perustaminen otti siis aikaa melkein vuoden verran, joten varsinaisesti tositoimiin päästiin vasta vuonna 1937.
Pallo-Poikien joukkue vuonna 1937
Pallo-Poikien ensimmäiset jalkapalloharjoitukset pidettiin 11.4.1937 kello 10 Lauttasaarenkadulla, joka nykyään tunnetaan Porkkalankadulla. Mitään harjoituskenttiä ei ollut tuohon aikaan olemassa, joten olosuhteet olivat vetiset ja kuraiset. Seura oli hyväksytty Palloliiton jäseneksi vain viikkoa aiemmin, mutta silti jalkeille saatiin kaksi joukkuetta piirinsarjoihin. Seuran jäsenmäärä tuplaantuikin vuoden loppuun mennessä.
Pallo-Poikien edustusjoukkue nousi Itä-Länsi sarjaan, joka oli siihen aikaan toiseksi korkein sarjataso, vuoden 1938 päätteeksi. Se kohtasi kaudella 1939 muun muassa Kiffenin ja pelasi hyvän vuoden, mutta jäi seitsemän joukkueen lohkossa kolmanneksi. Voiton vei puhtaalla pelillä Kiffen, joka voitti vielä nousukarsintasarjan kauden päätteksi.
Sotavuodet kuitenkin verottivat toimintaa, vaikka Pallo-Poikien johtokunta teki kaikkensa seuran hengissä pitämiseksi. Huolimatta hyvästä sijoituksesta, PP:n edustusjoukkue sai sarjauudistuksen syystä passituksen kolmannelle sarjaportaalle. Seuran syksyllä 1940 valittu johtokunta toimi peräti neljän vuoden ajan, parhaansa mukaan ja seuran parasta ajatellen. Kokoukset tuskin olivat päätösvaltaisia tai millään tavalla virallisia, mutta rintamalta lomiltaan olleet jäsenet sopivat aina tavatessaan seuran asioista ja yrittivät pitää toimintaa yllä. Vuonna 1942 Pallo-Pojat osallistuivat niin sanottuun Sotasarjaan. PP:n omat pelaajat eivät tuohon riittäneet, joten se teki yhteistyötä Hakaniemen Palloilijoiden kanssa jotta sai riittävästi pelaajia kasaan.
1940-luvun loppupuolella menestys jalkapallossa ei ollut kovin kummoista, sillä Pallo-Pojat putosivat Maakuntasarjasta piirin sarjoihin. Tämä johtui osittain sukupolven vaihdoksesta; vanhemmat pelaajat eivät enää pärjänneet ja nuorempi osasto oli vielä hieman liian nuoria. Seurassa kuitenkin tehtiin hyvää juniorityötä ja erityisesti Pauli Marttalan tekivät tuhojaan omassa sarjassa. He voittivat ylivoimaisesti Helsingin piirinmestaruuden 1949. Tämän mestaruuden johdosta, A-juniorit pääsivät taistelemaan Suomen mestaruudesta cup-muotoiseen kilpailuun. PP pudotti jatkosta LPM:n, HPK:n ja HJK:n kunnes tie nousi pystyyn Kopareita vastaan välierässä.
Nuoriso siirtyi ottamaan vastuuta edustusjoukkueen maineesta 1950-luvulle tultaessa ja Pallo-Pojat aloittivat nousun kohti ylempiä sarjoja. Se voitti Helsingin piirin lohkonsa maalierolla 25-1 ja kaatoi loppuottelussa Sudet. Matkalla Maakuntasarjaan kaatui karsintapeleissä Suomenlinnan Urheilijat sekä Lahden Pallo-Miehet.
Parin vuoden ajan nuoriso kasvoi korkeamman sarjatason vaateisiin, taistellen toki Maakuntasarjan kärkipäässä. Vuonna 1953 nousu Suomensarjaan viimein tapahtui. Pallo-Pojat voitti oman lohkonsa peräti kahdeksan pisteen erolla, joka on massiivinen ero 12 ottelun sarjassa jossa voitosta saa kaksi pistettä. Nousu varmistui noususarjassa, jonka kaksi parasta lunastivat paikkansa Suomensarjassa. Pallo-Poikien kanssa ylemmäs nousi Hyvinkään Palloseura.
Pallo-Pojat nousi Suomensarjaan vuonna 1953. Tässä joukkue Eläintarhan kentällä nousun varmistuttua.
Sarjapaikka vakiintui ylemmällä sarjatasolla välittömästi, kun joukkue osoitti olevansa riittävän tasokas Suomensarjaan. Kaudella 1955 PP taisteli jopa lohkonsa voitosta, mutta Helsingin Palloseura oli liian vahva ja otti ainoan nousupaikan selvällä marginaalilla.
Vuonna 1956 Pallo-Pojat nousi viimeistään koko Suomen tietoisuuteen. Se eteni Suomen Cupissa puolivälieriin, jossa vastaan asettui vierasottelussa KTP. Kaikkien yllätykseksi Mestaruussarjassa pelanneet kotkalaiset joutuivat taipumaan lukemin 2-1. Pallo-Poikien maaleista vastasivat Olavi Hirvonen ja Pentti Jokela. Välierissä samat herrat onnistui jälleen, kun Kiffen kaatui samoin 2-1 lukemin. Näin Pallo-Pojat oli selvittänyt tiensä vasta toista kertaa järjestetyn Suomen Cupin loppuotteluun, jossa vastaan asettui niin ikään Suomensarjassa pelannut Tampereen Kisa-Toverit.
Vähän reilu 2000 katsojaa oli kerääntynyt lokakuiselle Olympiastadionille seuraamaan klo 13 alkanutta loppuottelua. TKT oli vaarallisempi ottelun ensimmäisellä puoliajalla ja meni vartin pelin jälkeen johtoon Rainer Niinimäen maalilla. Toiselle jaksolle Pallo-Pojat tulivat täysin uusin voimin ja ottivat pelin haltuun. Tasoitus tuli 70.minuutilla, kun Pentti Metsä puski pallon maaliin. Ottelun ratkaisu tapahtui vajaa 10 minuuttia ennen loppua, kun Olavi Hirvonen viimeisteli Pallo-Poikien voittomaalin pilkulta.
Suomen Cupin voitosta huolimatta, Pallo-Pojat saivat odottaa nousua Mestaruussarjaan vielä pari vuotta. Vuonna 1958 se onnistui voittamaan Suomensarjan Etelälohkon Kiffenin nenän edestä, ja nousi ensimmäistä kertaa historiansa aikana korkeimmalle sarjatasolla.
Pallo-Poikien taival Mestaruussarjassa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ensimmäisellä kaudella se onnistui säilymään yhden pisteen turvin. Kaudella 1960 käyrä osoitti ylöspäin ja sijoituksena oli 7.sija. Tuolloin pääsarjassa pelasi peräti viisi stadilaista joukkuetta, joista Pallo-Pojat jätti taakseen HJK:n. Mutta heti seuraavana vuonna 1961, se putosi takaisin Suomensarjaan eikä Pallo-Poikia ole sen koommin nähty pääsarjassa.
Suomensarjassa Pallo-Pojat roikkui vielä muutaman kauden. Vuonna 1965 se sijoittui Ponnistuksen kanssa tasapisteisiin viimeisen putoajan paikalle. Pallo-Pojilla oli paljon parempi maaliero, mutta koska tuolloin sillä ei ollut mitään merkitystä, pelasivat joukkueet uusintaottelun suorasta putoajasta. Ponnistus voitti uusintaottelun 1-0, ja näin Pallo-Poikien taival toiseksi korkeimmalla sarjatasolla tuli myös päätökseen.
Pallo-Pojat 1965
Pallo-Pojat oli tämän jälkeen vakionäky Maakuntasarjassa ja sitä 1970-luvulla III-divisioonassa. Pikkuhiljaa seura kuitenkin vajosi yhä alemmas ja 1980-luvulle tultaessa, se pelaili IV-divisioonaa. Jotain HIFK:n ja Pallo-Poikien ahdingosta noina vuosikymmeninä kertoo se, että vuoden 1989 II-divisioona kohtaamiset varmistivat sen, että seurat olivat kohdanneet toisensa viidellä korkeimmalla sarjaportaalla ja vain 28 vuoden sisällä.
Vuonna 1986 silloin III-divisioonassa pelannut Pallo-Pojat nousi kansallisiin uutisiin, kun se ilmoitti hankkineensa vain 29-vuotiaan Atik Ismailin riveihinsä. Saman kauden päätteeksi panostusta jatkettiin, kun päävalmentajaksi pestattiin HIFK:n valmentaja Pertti Alaja. Uuden valmentajan nimitysuutisessa Pallo-Poikien puheenjohtaja kertoi että sekä Alaja että Ismail on kiinnitetty usean vuoden sopimuksella. Lisäksi lehdissä puhuttiin viiden vuoden tavoitteesta, joka oli I-divisioona. Pallo-Poikien johdossa oli päätetty, että Stadiin tarvitaan toinenkin huippuseura HJK:n rinnalle.
Heti ensimmäisenä vuonna ei Alaja tehtävässään täysin onnistunut, mutta vuonna 1988 Pallo-Pojat nousi II-divisioonaan ylivoimaisen lohkovoiton turvin. Vain 20 ottelussa se sai venytettyä piste-eron peräti kymmeneen pisteeseen toiseksi sijoittuneeseen KiFuun. Ero on valtava, koska tuolloin voitosta sai vielä kaksi pistettä.
Pallo-Poikien noustua Helsinkiin ruvettiin puuhaamaan uutta seuraa, sillä KäPa, FC Käpylä, Gnistan, Pallo-Pojat, Kiffen ja MPS perustivat uuden seuran. Sovitttiin että se saa kaudeksi 1990 korkeimmalle sijoittuneet seuran paikan miesten sarjoissa. Naisissa PP-Futis luovutti sovitusti sarjapaikkansa Helsinki Unitedille, mutta miesten puolella homma meni mutkikkaammaksi. Pallo-Pojat ja KäPa putosivat molemmat III-divisioonaan kauden 1989 päätteeksi, mutta samalla Kiffen ja Gnistan nousivat II-divisioonaan. Nousijaseurat yrittivät sopia kumpi seuroista luovuttaa sarjapaikkansa Helsinki Unitedille, mutta eivät pääseet tästä sopuun. Lisäksi vielä KäPa ja FC Käpylä erosivat seurayhteistyöstä ennen kauden 1990 alkua.
Naisten puolella Helsinkin United voitti mestaruuden heti vuonna 1990, mutta joutui luopumaan sarjapaikasta ja seuraavana kevääänä rahoitus- ja pelaajavaikeuksien takia. Miesten puolella Helsinki United ilmestyi III-divisioonaan kaudella 1990, kun Kifu luovutti pelaajansa ja sarjapaikkansa sille. Sarjanousua se ei ikinä onnistunut saavuttamaan, vaan se pelasi samalla sarjatasolla aina vuoteen 1995 asti, jolloin se putosi karsintojen jälkeen Neloseen. Tuon kauden jälkeen Helsinki United sulautettiin Kiffeniin.
Pallo-Pojat siis putosi II-divisioonasta kaudella 1989 ja hissi jatkoi kohti kellaria heti seuraavana vuonna III-divisioonassa. Se jäi lohkonsa jumboksi hävittyään kaikki ottelut maalierolla 11-90. Aiempien vuosien panostuksista johtivat talousvaikeuksiin ja 90-luvun alkupuolella seuran junioreiden vanhemmat päättivät perustaa junioritoiminnalle itsenäisen seuran, Pallo-Pojat Juniorit ry:n.
Pallo-Poikien edustusjoukkue vajosi alemmas ja katosi jalkapallokartalta. Seuran edustusjoukkueen toimintaa jatkoi PPJ:n edustusjoukkue, joka osallistui Seiskaan vuonna 2002 voittaen sen ylivoimaisesti. Pienin askelin PPJ:n nimi on ruvennyt näkymään ylemmillä sarjatasoilla ja ensimmäsitä kertaa Kolmoseen se ilmestyi kaudella 2015 ja PPJ:n nimi nähtiin ensimmäistä kertaa Kakkosessa kaudella 2022.
HIFK ja Pallo-Pojat ovat siis kohdanneet toisensa peräti viidellä eri sarjatasolla yhteensä 29 kertaa, joista HIFK on voittanut 16 ottelua. Jos tämän kevään vierastasapeliä ei lasketa, edellisen kerran joukkueet ovat kohdanneet tällä sarjatasolla vuonna 1989, jolloin HIFK voitti molemmat kohtaamiset. Kotiottelu päättyi 3-1 voittoon ja vierasottelusta tähtirinnat nappasivat 1-0 voiton Tom Jokisen maalilla. Tämän vuosituhannen ainoat kohtaamiset ovat Nelosesta kaudelta 2004.
Tällä hetkellä PPJ on vahva toimija helsinkinläisessä jalkapallossa. Sillä on lähes 3000 pelaajaa, jolla se on Helsingin toiseksi suurin ja Suomen kolmanneksi suurin seura. PPJ:n toiminnan ydinaluetta on Etelä-Helsinki sekä Lauttasaari.
HIFK – PPJ
Torstai 16.7. klo 19.00
Töölön Pallokenttä 2 N
Liput otteluun