HIFK-legenda, vuonna 1934 syntynyt Aulis Huttunen on nukkunut pois 88-vuotiaana. HIFK Fotboll ottaa osaa läheisten suureen suruun.
Huttunen edusti HIFK:ta vuosina 1962-1974 peräti 11 kautta putkeen: ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana. Aulista pidettiin inhimillisenä, arvostettuna ja monipuolisena valmentajana, joka osasi kohdata pelaajat oikealla tavalla. 161 ottelua Mestaruussarjassa pelaajana kokenut Huttunen johdatti valmentajaurallaan HIFK:n ensin nousuun Mestaruussarjaan, seuraavalla kaudella SM-pronssille ja sitä seuraavalla SM-hopealle.
Punainen Stadi -teoksen kirjoitus Aulis Huttusesta
Punainen Stadi (2021): Henri Tötterman / Harri Laine
Kuvat: Arkisto / Punainen Stadi
Yksitoista peräkkäistä kautta HIFK:ssa on aina kunnioitettava saavutus, etenkin kun on kuulunut joukkueeseen sekä pelaajan että valmentajan ominaisuudessa. Aulis Huttunen sai uransa aikana oman osansa sekä myötä- että vastoinkäymisistä. Luotettava puolustaja edusti pitkään Pallo-Poikia, mutta eiralaisjoukkueen pudottua mestaruussarjasta Huttunen siirtyi kaudeksi 1962 HIFK:n riveihin.
Pelaajana ”Aukki” jäi ilman SM-mitalia – lähimpänä se kävi vuonna 1963, jolloin tähtirinnat jäivät neljänneksi, pisteen päähän pronssi-ÅIFK:sta. Suomen cupin Huttunen oli voittanut Pallo-Poikien pelaajana jo vuonna 1956. Huttunen pääsi myös europelien makuun HIFK:n kohdatessa Austria Wienin syksyllä 1962.
HIFK 1964. Aulis Huttunen alarivissä toinen vasemmalta.
Kauden 1969 alla HIFK:n jalkapallojohtaja Helge Jansson ryhtyi kokoamaan vahvaa joukkuetta, joka tarvitsi valmentajan. Janssonin mielestä pelaajavalmentaja ei kuitenkaan tullut enää kysymykseen, vaan jonkun olisi keskityttävä pelkästään valmentamiseen. Valinta osui joukkueen kokeneeseen puolustajaan. Aulis Huttusella oli toki takanaan pitkä pelaajaura ja 161 ottelua mestaruussarjassa (joista 102 HIFK:ssa), mutta minkäänlaista valmentajan kokemusta tai koulutusta hänellä ei ollut. Ei siis ihme, että Huttunen itsekin oli alkuun epäröivällä päällä koko asian suhteen. Hyvänä IFK-laisena hän kuitenkin otti luottamustehtävän vastaan, kuten Jansson myöhemmin muotoili.
Näin Aulis Huttunen lopetti pelaajauransa ja ryhtyi valmentajaksi. Seuran ulkopuolella epäilijöitä riitti, mutta pelaajat arvostivat Huttusta. Häntä pidettiin inhimillisenä valmentajan, joka osasi ottaa pelaajat oikealla tavalla. Hänen harjoituksiaan pidettiin todella monipuolisina, mikä oli osoitus Huttusen tunnollisuudesta ja paneutumisesta tehtäväänsä. Kun lisäksi joukkue oli tasokas ja sen harjoitusmotivaatio korkealla, tulostakin syntyi. HIFK nousi mestaruussarjaan 1969, otti SM-pronssia 1970 sekä SM-hopeaa 1971. Sen jälkeen Huttusen valmentajakykyjä ei enää epäilty. Huttunen sai syksyllä 1971 kokemusta europeleistä myös valmentajan ominaisuudessa, kun HIFK kohtasi UEFA-cupissa norjalaisen Rosenborg BK:n.
HIFK 1970. Valmentaja Aulis Huttunen kuvassa oikealla.
Kolmen vuoden myötätuulen jälkeen koitti kohtalokas kausi 1972. Tähtirintojen ennen niin vahva joukkuehenki osoitti rakoilemisen merkkejä, ja vastoinkäymisten kurssia ei pystytty korjaamaan. Valmentaja Aulis Huttunen itse on jälkeen päin kertonut että joukkueenhengen kannalta hyvistä pelaajista luovuttiin ja vähemmän hyvistä pidettiin kiinni. Päätökset asiassa teki kuitenkin seurapomo Helge Jansson. Selvää on joka tapauksessa, että joukkueen yhtenäisyys ei enää ollut samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Lopputulos on kaikkien tiedossa: yhtenä mestarisuosikeista kauteen lähtenyt HIFK putosi sarjasta. Siihen päättyi myös Aulis Huttusen valmentajaura mestaruussarjassa. Huttunen itse oli kuitenkin paikan päällä lokakuussa 2014, kun tähtirinnat palasivat pääsarjatasolle 42 vuoden odotuksen jälkeen.
Lepää rauhassa, Aulis Huttunen.