HIFK:n kapteeni Sakari Mattila kävi Veikkausliigan podcastissa puhumassa hieman tulevasta, derbyistä ja omista ajatuksistaan.
Millaisia ajatuksia tuo Stadin derby?
– Ajatuksena on se, että peli, joka meidän on taas ehdottomasti voitettava. Meillä on ollut jokainen peli vähän veitsi kurkulla, kun ollaan loppupäässä sarjaa. Noi on pelejä, jotka eivät ole koskaan jättäneet kylmäksi. Aina tapahtuu. Tässä kohtaa on erittäin isot panokset, meillä on selviytymiskamppailu ja Klubilla on mestaruus kyseessä. Kummatkin haluavat kolme pistettä. Ei varmasti tule olemaan mikään lässyn, lässyn -peli.
Voimasuhteet eivät derbyissä päde?
– Eivät ne päde. Meillä on ollut montaa kertaa sellainen tilanne pelissä, kun ollaan lähdetty, että meillä ei ole muuta kuin voitettavaa. Klubilla on ollut kovat paineet, että heidän pitää näyttää, että ovat kalliimpia, mahtavampia ja suurempia. Olemme päässeet kiusaamaan ja saatu aika hyviä tuloksia pariin, kolmeen vuoteen. Se on kyllä näyttänyt, että aina kaikkea voi tapahtua ja sattua. Kyllä nämä ovat sellaisia pelejä, joita itsekin 33-vuotiaana vielä odottaa. Kohta taas mennään kunnolla.
Katsotaanko heti derbyn ajankohta, kun ohjelma tulee?
– Olen usein katsonut, että kumman kotiderby on ensin. Kyllä se vähän on, että siihen laitetaan punaista rinkulaa matsien ympärille.
3. kausi IFK:ssa? Kuinka hifkiläinen jo olet?
– Nyt on enemmän Veikkausliigakausia IFK:ssa kuin HJK:ssa. Siinä mielessä olen ifk:laistunut aika kovastikin. Onhan se selvää, että jos ajattelee HJK-historiaani, niin yli kymmenen vuotta olen siellä ollut ja käynyt sen koko koulun läpi. Tietysti sieltä on jonkinlainen jalkapalloilullinen identiteetti koko uralle tullut. Mutta olen tosi paljon nauttinut olla IFK-perheessä tämän kolme vuotta. Ei siinä mennyt kuin muutama peli, kun sitä ajatteli, että mikä historia itsellä on ollut ja sitten sen halusi väkisin kääntää niin, että nyt ollaan IFK:ssa pitkällä tähtäimellä. Kyllä jo tuntuu, että musta on jo sellainen ifk:lainen tullut. Olen tykännyt siitä, että meidän fanit on oikeasti hyvänä ja huonona päivänä meidän takana. Sen aistii, miten seurasta välitetään. Se on ollut tosi makea huomata. Siellä on aina pääty, jos ei täynnä, niin puoliksi täynnä ja niistä lähtee yhtä paljon ääntä kuin täydestä.
HJK:ssa pelaamisesta jo 9 vuotta?
– Niin se aika vierii. Aamulla, kun herää, niin kyllä sitä huomaa, että aika on vierinytkin. Kyllä sen tiedostaa, että loppupuolella ollaan uraa ja siinä sen huomaa, kun alkaa puhumaan jostain vanhoista muistoista. Alkaa olemaan yli kymmenen vuotta niistä asioista. Nopeasti se ura menee, jos joku nuori pelaaja tätä kuuntelee, niin kannattaa nauttia jokaisesta vuodesta ihan täysillä.
Minkälaiset fiilikset derbyn voitoista, 2021 2-0 ja 2020 4-3?
– Muistelen niitä hyvällä mielellä, se on aika motivoivaa, kun on ollut niissä peleissä mukana. 2-0 -peli ja 4-3 -peli, olivat ne aika hyvää propagandaa Veikkausliigalle. Niissä oli niin älytön se tunnetaso, jokainen maali, kuinka se vei ylös fiiliksiä. Kun sä näet, miten yleisö elää jokaisesta maalista. Juoksee tyyliin kentälle ja näin, niin on ne olleet hienoa pelejä. Kun niitä on kokenut, niin niitä vaan haluaa lisää. Sen takia derbyissä tapahtuu aina ihmeellisiä asioita. Kyllä mä uskon, että meillä on ihan hyvät saumat tehdä samanlaisia nytkin seuraavassa pelissä.
Sait varoituksen molemmissa?
– Ehkä se kertoo siitä, että ei ehdi muuta kuin potkimaan miehiä. Ehkä sen muistan, kun Gestranius antoi mulle pilkun pääpallosta ja se oli aika kova tuomio mun mielestä. En dissaa tuomareita, mutta se on vaikea peli niillekin. Kortit heiluu herkästi. Kyllä niissä aamusta asti vähän enemmän miettii sitä peliä kuin normaalisti.
Lisämausteena fanit päädyissä?
– Kun tulet tunnelista ulos, niin kyllä silloin aina katsoo kummankin päädyn, että millainen meininki siellä on ja millaiset tifot on ollut. Varsinkin IFK-pääty on mun mielestä ollut aika monessa matsissa niskan päällä. Moni puhuu pyroista, savuttamisesta ja tulista ja sanoo, että se on osa kulttuuria, mutta jotenkin sitä katsoo naureskellen. Että taas tulee tulta ja pilvi tässä. Taas venyy tää alku. Sitten siinä 5-10 minuuttia hölkkäillään kentällä. Tollaisia pikku juttuja, jotka on erilaisia kuin normipeleissä. Harvoin on ollut derbyjä ilman pyroja.
Onko käynyt mielessä, että voi kun junnuille ja nuorille ei sattuisi mitään katsomossa?
– Joo. Ehkä mä ajattelen, että ne päädyt voivat olla vähän vanhempaa porukkaa ja neutraalimmat katsomonosat voivat olla turvallisempia, mutta varmaan ensimmäinen derby mihin ajatteli tuoda lapsia, niin vähän erilaisilla fiiliksillä niitä ajattelee. Mutta ihan siistiä, että tollaista kulttuuria Suomeen aletaan tuomaan. Jos tulee tyhjälle stadionille, niin onko se sellainen buusteri, että henkilö ostaa lipun seuraavaan peliin. Ne, jotka ovat derbyssä olleet, niin varmasti haluavat nähdä sitä lisää, kun sen futiksen tuotteen lisäksi on tuollainen pieni show.
Onko väliä, kumpaan päätyyn on mukavampi hyökätä?
– On sillä. Välillä tuntuu, että jos puolustelee Klubi-päätyyn, niin sieltä saattaa tulla vähän sitä sun tätä. Siihenkin on jo tottunut, ne huudot alkavat olla vähän naurettavia. Oma pää vetää sitä palloa ja sieltä saa sitä energiaa. Sinne haluaa tehdä sen maalin, siinä on jotain maagista.
Onko väliä, kumpi pääty takana haluaa aloittaa pelin?
– Ei mulle, mutta jollekin veskarille se voi olla vähän eri. Nuorelle veskarille, kuten (Ramilson) Almeidalle, voisi olla helmpomaa aloittaa omien fanien edessä, mutta ei mulla ole ollut väliä, kummassa aloittaa.
Oliko ulkomaan vuosillasi samanlaisia derbyjä?
– Kymmenen vuotta mennään taas. Ehkä sellainen, jossa oli vähän kakka housussa, niin oli Ascolissa, Serie B, kun pelattiin Anconaa vastaan. Sitä ei oikein tajua täältä, millaisia noiden pienten kylien, tai kaupunkien vastakkain asettelut on. Se ei ollut sama kaupunki, mutta se oli viereinen kaupunki. Me venattiin puolitoista tuntia kopissa pelin jälkeen, kun ei me voitu lähteä stadionilta. Kaikki fanit olivat saartaneet sen portin, mistä bussi lähti. Jengillä oli tiiliskiviä. Siinä olisi oikeasti voinut käydä nin, että ne tulee bussin ikkunoista läpi. Meillä oli vähän samanlainen kausi, että oli huonosti mennyt. Tiedettiin, että jotain tällaista voisi tulla, niin parkkeerattiin autoja ihan eri paikkoihin kuin normaalisti. Kun lähdettiin hotellilta kotiinpäin, niin alettiin seuraamaan autoa. Jotkut skootterit lähti seuraamaan. Oli vähän sellainen jännä fiilis. Tällaista ei ole Helsingissä kokenut. Se käytiin sitten läpi. Fanit tuli muistaakseni kentälle jossain vaiheessa, ultrat ja totesivat vaan, että nyt pitää hommat parantua. Edellisvuonna oli ollut jotain nyrkkitappelua pelaajiston ja fanien välillä.
– Eli omat fanit olivat tyytymättömiä tulokseen.
Jalkapallo valtava asia Euroopassa?
– Tuntuu välillä, että mitä pienempi se kaupunki on, niin sitä tärkeämpi se fudisjoukkue on. Siinä on asetelmia, että joku seura on ollut kauan Serie B:ssä, C:ssä tai A:ssa ja nyt ne pääsee samalle tasalle. Vähän niin kuin nyt IFK. Ollut pitkään poissa Veikkausliigasta ja ollut nyt muutaman vuoden. Nämä asetelmat ovat hauskoja, eivät ne ole aina niitä Milanon derbyjä tai Roma – Napoli. Siellä on makeita tunnelmia noilla stadioneilla, jos joku lomallekin menee. Kannatta käydä katsomaan pelejä.
Maanantaista kannattaa nauttia?
– HJK:n pääty provokatiivisesti jo mainostaa, että tämä on viimeinen derby. Mä en välttämättä siihen usko. Aidosti uskon, että tämä ei ole viimeinen derby. Mutta moneen vuoteen yksi suurimpien panoksien derby. Kaikkea voi sattua ja se joka tämän häviää, niin sitä sattuu ihan varmasti.