Adama Fofana syntyi tammikuussa 2001 Abobossa, joka on Norsunluurannikon hallinnollisen pääkaupungin Abidjanin esikaupunki. Nuori keskikenttäpelaaja pelaa nyt toista vuottaan ammattilaisena Euroopassa, mutta HIFK:ssa hän on pystynyt ottamaan itselleen pelipaikan pääsarjatasolla pelaavasta joukkueesta.

Fofanan ensimmäiset jalkapallokokemukset tapahtuivat kuuden ikävuoden kohdalla. Seitsemän lapsen perheessä kasvanut poika liittyi AJFA:n (Academie des jeunes footballeurs d’Abobo) joukkueeseen, jossa hän heti tunsi olevansa oikealla tiellä.

– Aloitin pienenä koulun, mutta kiinnostuin nopeasti jalkapallosta. Päätin panostaa molempiin. Alussa se oli kuitenkin vaikeaa. Jotkut olivat sitä mieltä, että olisi parempi valita joko koulu tai jalkapallo. Monien mielestä olisi kannattanut panostaa jalkapalloon. Olin aloittanut jalkapallon pelaamisen pienenä, ja jatkoin sitä muutaman vuoden, kunnes jouduin lopettamaan, hän kertoo.

Fofanan hetkellisen lopettamisen syynä oli Norsunluurannikolla puhjennut kriisi vuonna 2010. Kriisi juonsi juurensa syksyn presidentinvaaleihin, jotka Alassane Ouattara voitti saatuaan 54 prosenttia äänistä vaalien toisella kierroksella. Vaikka Ouattara tunnustettiin vaalien voittajaksi sekä YK:n että Afrikan unionin toimesta, vannoi virkavalan kuitenkin Laurent Gbagbo, joka oli toiminut maan presidenttinä jo kymmenen vuotta. Maa ajautui nopeasti kriisitilaan, jossa Ouattaran ja Gbagbon kannattajat olivat vastakkain.

Adama Fofana oli lopulta yhden vuoden kokonaan pelaamatta, ennen kuin hän taas pystyi jatkamaan junioriuraansa. Unelma ammattilaisurasta ja paremmista ajoista pysyi kuitenkin hengissä, sillä kaikkien muiden lasten tavoin myös Fofana seurasi Norsunluurannikon kenties kaikkien aikojen suurimman pelaajan esimerkkiä. Chelsean silloinen tähtihyökkääjä Didier Drogba oli pelaaja, joka jokainen lapsi halusi olla katu- ja pihapeleissä.

– Pelattiin paljon myös kadulla ystävieni kanssa, sekä koulussa ennen päivän alkamista. Ihailimme kaikki Didier Drogbaa. Hän on iso legenda kotimaassani, ja kaikki tuntee hänet, hänen työnsä ja määrätietoisuutensa. Drogba on syy sille, että suosikkijoukkueeni on Chelsea, kun hän pelasi siellä silloin. Hän on loistava esikuva kaikille, eikä pelkästään jalkapalloilijoille, Fofana muistelee.

Teini-iän kynnyksellä Fofana pääsi siirtymään isompaan seuraan, kun hän vaihtoi AJFA:n joukkueen Olympic Sport d’Abobon (OSA) organisaatioon. Uusi seura vaikutti hyvältä kehitysympäristöltä, sillä he olivat tehneet selväksi, että 13-vuotias Fofana kuului heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Parin vuoden junioriputken jälkeen tie OSA:n edustusjoukkueeseen aukeni, kun pelaaja oli 17-vuotias.

– Liityin heidän juniorijoukkueisiinsa ja pelasin pari vuotta niissä. Eräänä päivänä sain sitten viestin, jossa kerrottiin, että edustusjoukkueesta olisi tulossa ihmisiä katsomaan minun pelaamistani. He tulivat ottelun puoliajalla pyytämään minua mukaan joukkueeseensa. Silloin unelmani ammattilaisurasta alkoi pikkuhiljaa realisoitua, hän kertoo.

Ura meni nopealla tahdilla eteenpäin, ja kesällä 2018 avautui mahdollisuus siirtyä Tanskaan, kun Fofana sai yhteydenoton Vejle BK:lta. Erilaisten paperitöiden vuoksi siirto kuitenkin toteutui vasta seuraavan vuoden alussa.

– Minun piti alun perin siirtyä Vejleen jo heinäkuussa, mutta en ollut saanut viisumia Tanskaan vielä silloin, niin homma kariutui. Olin matkustanut Ghanaan hoitamaan asiaa jälleen elokuussa, mutta jouduin silloinkin palaamaan takaisin Abidjaniin. Lopulta sain oleskeluluvan ja muut tarvittavat dokumentit hoidettua tammikuussa 2019.

– Tanskan sää vaati oman sopeutumisaikansa. Saavuin sinne talvella, ja siellä oli tietysti pimeää ja kylmää. Se tuntui hankalalta alussa ja olin väsyneenä harjoituksissa. Siellä ei myöskään ollut ketään ranskaa puhuvaa henkilöä seurassa. En osannut juurikaan englantia, joten en alussa oikein pystynyt puhumaan muiden kanssa, hän sanoo.

Fofana vietti ensimmäisen vuotensa Vejlessä lähinnä seuran U19-joukkueen mukana. Mahdollisuudet vastuuseen myös edustusjoukkueen puolella olivat olemassa, mutta erilaiset loukkaantumiset kauden aikana nakersivat nuoren pelaajan mahdollisuuksia peliaikaan. Vaikka Tanskassa oli monenlaisia haasteita, löytyi vuoden aikana myös hyviä muistoja jättäviä tapahtumia.

– Yksi peli on jäänyt erityisesti mieleen. Pelasimme Esbjergiä vastaan vieraissa ja voitimme 5-0. Tein kaksi maalia ja syötin yhden. Se oli aivan mieletön matsi.

Haastavien aikojen jälkeen Fofana lähti lomalle Ranskaan Tanskan talvitauon ajaksi. Loman aikana hän sai agentiltaan tekstiviestin, joka sisälsi yllättävän uutisen koskien tulevaa vuotta. Viestissä kerrottiin, että Fofanalle olisi tarjolla pelipaikka suomalaisesta pääsarjajoukkueesta. Pienen puntaroinnin jälkeen nuori mies päättyi tarttua tilaisuuteen, ja siirtyi lainasopimuksella HIFK:hon kaudeksi 2020.

– Haaste oli tietysti suuri. Täällä oli kaikki uutta, eikä valmentaja tuntenut minua entuudestaan. Halusin heti tarttua haasteeseen, sillä täällä minun olisi todistettava osaamistani ja aloitettava täysin puhtaalta pöydältä. Tiesin, että tämä asetelma olisi hyvä minun pelaajakehitykseni kannalta.

Koko koronakevään Suomessa viettänyt Fofana on saanut haluamaansa vastuuta HIFK:ssa, sillä hän on ollut joukkueen kokoonpanossa lähes kaikissa Veikkausliigaotteluissa tällä kaudella. Peliesitykset ovat olleet nousujohteisia, mutta nuorelle pelaajalle tyypillisesti otteisiin pelikentillä tarvitaan edelleen lisää tasaisuutta. Suurimmat kehitysaskeleet Fofana on ottanut päivittäisen työn laadussa.

– Olen oppinut keskittymisen merkityksen täällä. Se on ollut minulle tärkeää, koska en aikaisemmin aina ollut tarpeeksi keskittyneenä treeneissä. Nykyään kuuntelen paremmin valmentajien ohjeita ja olen myös kehittynyt pelin lukemisessa. Täällä tehdään paljon töitä, ja tuo korkea työmoraali on myös asia, jonka olen oppinut Suomessa.

– Joskus olet avauksessa ja joskus penkillä. Ennen ajattelin penkille jäädessäni, että olen sitten ehkä seuraavassa pelissä avauksessa, enkä sitten miettinyt asiaa sen kummemmin. Täällä opittujen asioiden kautta osaan nyt paremmin analysoida peliä, ja tiedän, että jos pelaan hyvin ja keskittyneesti, niin mahdollisuudet olla avauksessa myös seuraavassa pelissä ovat suuret.

Fofanan suurin onnistuminen tähän mennessä nähtiin heinäkuisessa vierasottelussa Maarianhaminassa. Norsunluurannikkolainen onnistui tekemään maalin seurattuaan oman tolppaan osuneen paluupallonsa maaliin asti. Tolppaosumat ovat muodostuneet keskikentän laidalla esiintyneen Fofanan tämän kauden tavaramerkiksi, mutta kolmesta tolppaosumasta kaksi ovat johtaneet HIFK:n maaliin. Ensimmäinen maali aikuisten sarjoissa Euroopassa oli mieleenpainuva hetki, ja niitä Fofana tavoittelee runsaasti lisää myös tulevaisuudessa.

– Sain pallon hyvässä paikassa ja ajattelin heti, että tässä olisi mahdollisuuteni. Mietin, että minun pitää laukoa kovaa. Lauoin, ja pallo osui IFK Mariehamnin maalin tolppaan. Huomasin onnekseni, että pallo kimpoaa takaisin minulle, ja siinä kohtaa sain sitten reagoida nopeasti ja laukoa pallon verkkoon. Hymyilin, koska se onnistuminen tuntui niin älyttömän hyvältä. Siinä purkautui paljon tunteita ja tunsin, kuinka itseluottamukseni nousi saman tien.

– Haluan nousta uudelle tasolle tulevaisuudessa. Haluan olla yksi niistä pelaajista, joista lehdet kirjoittavat pelien yhteydessä. Aion tehdä näiden asioiden eteen hommia jokaisessa ottelussa ja harjoitustapahtumassa. Suurin unelmani olisi nousta jonain päivänä kotimaani maajoukkueeseen.

Adama Fofana est né en janvier 2001 à Abobo, une ville située à côté d’Abidjan, la capitale administrative de la Côte d’Ivoire. Le jeune joueur, qui joue comme milieu de terrain, est maintenant en train de faire sa deuxième année comme joueur professionnel, mais à Helsinki il a pu prendre une place dans une équipe, qui joue au niveau le plus haut du pays.

Fofana a eu ses premières expériences du monde du foot à l’âge de six ans. Né dans une famille de sept enfants, le garçon a commencé dans l’équipe AJFA (Académie des jeunes footballeurs d’Abobo). Il a su immédiatement qu’il avait trouvé sa place.

– Quand j’étais petit, j’ai commencé l’école, mais le foot m’intéressait aussi. J’ai décidé de faire les deux, l’école et le foot, mais au début ce n’était pas facile. Il y avait des adultes qui pensaient qu’il faudrait seulement jouer au foot. Après avoir commencé en 2007, j’ai joué pendant trois ans, avant d’arrêter en 2010, se souvient-il.

La raison pour laquelle il a arrêté est la crise qui a commencé en Côte d’Ivoire la même année. Alassane Ouattara avait gagné les élections présidentielles avec 54 pour cent des voix au deuxième tour. Même si Ouattara avait été reconnu vainqueur par l’ONU et l’UA, c’était Laurent Gbagbo, président depuis dix ans, qui a prêté serment. Le pays est rapidement entré dans une crise avec les partisans d’Ouattara contre ceux de Gbagbo.

Adama Fofana a fait une pause pendant un an avant de retourner au foot comme junior. Le rêve de temps meilleur et d’une vie comme joueur professionnel est resté vivant grâce à l’exemple du plus grand joueur ivoirien de tous les temps. Didier Drogba, superstar de Chelsea en Angleterre, était le joueur que tous les enfants voulaient imiter dans les matchs dans les rues.

– Nous avons joué beaucoup dans les rues avec mes amis et Drogba était le plus grand nom du foot pour nous. C’est une légende dans mon pays, où il est connu par son travail et par sa détermination. J’aime toujours le club Chelsea, où il jouait quand j’étais enfant. C’est un exemple à suivre, le travail qu’il a fait, pour tout le monde.

À l’adolescence, Fofana a déménagé dans un club plus grand. Il a quitté son équipe AJFA et s’est joint à l’organisation d’Olympic Sport d’Abobo (OSA). Le nouveau club semblait être un bon environnement pour se développer car ils avaient expliqué que Fofana, 13 ans, avait une place dans leurs plans d’avenir. Après quelques années dans les équipes de juniors, il a trouvé une place dans l’équipe première.

– J’ai pris ma place dans les groupes de juniors et j’y ai passé quelques années. Un jour, j’ai eu un message, dans lequel on m’a dit que quelqu’un de l’équipe première viendrait me voir. À la mi-temps, ils m’ont proposé de déménager dans leur équipe. C’était énorme pour moi : j’avais toujours rêvé de devenir un joueur professionnel, raconte-t-il.

Sa carrière a progressé rapidement, et pendant l’été 2018, une nouvelle chance est apparue. Le club Vejle BK au Danemark lui a fait une proposition. Mais à cause de la bureaucratie, le transfert ne s’est réalisé qu’au début de l’année suivante.

– Le plan était que j’allais déménager en juillet, mais il y avait des problèmes avec mes papiers, et alors je suis revenu à Abidjan. Le processus a duré toute l’année 2018. Donc, c’est en janvier que je suis parti et que j’ai eu mon visa.

– La plus grande difficulté pour moi au Danemark était le temps. C’était l’hiver et il faisait froid, et ça m’a fatigué tellement aux entraînements. Il n’y avait personne qui parlait français là-bas, c’était seulement l’anglais. Je ne savais pas bien l’anglais, alors ce n’était pas facile de parler avec les autres, dit-il.

Fofana a passé sa première année à Vejle surtout avec l’équipe des jeunes (U19). Il y avait des opportunités pour jouer dans l’équipe première aussi, mais plusieurs blessures pendant la saison ont limité son temps sur le terrain. Même s’il avait des défis au Danemark, il se souvient de quelques évènements positifs.

– Il y a un match que je me rappelle bien. Nous avons joué contre Esbjerg et j’ai marqué deux buts et fait une passe. Le résultat du match était 5 à 0 pour nous, c’était un très bon match.

Après une saison de défis, Fofana est parti en vacances pour la France pendant la pause d’hiver. Un jour, il a reçu un message sur son portable. C’était son agent, qui avait des nouvelles pour la saison prochaine : Fofana devrait déménager encore une fois, car une équipe dans la première ligue en Finlande voulait l’avoir. Après y avoir réfléchi quelques instants, il a décidé de partir pour Helsinki : Vejle l’a loué à HIFK pour la saison 2020.

– Le défi était grand mais j’étais vraiment heureux. Tout était nouveau à Helsinki et il y avait un nouveau coach qui ne me connaissait pas. J’ai pensé qu’il faut que je relève ce challenge-là, parce qu’il fallait que je commence à améliorer mes qualités de jeu. Je savais que tout ça serait bon pour mon développement.

Fofana, qui a passé tout le printemps à Helsinki pendant la pandémie, a joué presque tous les matchs de Veikkausliiga de l’équipe cette saison. Il a fait des progrès dans chaque match joué, mais typiquement pour les jeunes joueurs, lui aussi a encore besoin de continuité dans son jeu. Comparée à la période avant la Finlande, Fofana s’est beaucoup développé dans le travail quotidien.

– J’ai appris la concentration ici. C’est quelque chose d’important pour moi, car je n’étais pas toujours concentré pendant les entraînements ni les matchs avant de déménager ici. C’est mieux d’écouter quand on te parle, et j’ai aussi appris à lire le jeu ici. Tout le monde en Finlande travaille beaucoup, et moi j’ai aussi appris cette éthique à Helsinki.

– Des fois, tu commences et des fois tu ne commences pas. Avec l’éthique que j’ai apprise ici, je sais que je vais probablement commencer dans le prochain match si je travaille beaucoup. J’ai compris que je peux moi-même affecter les minutes où je suis sur le terrain. J’ai appris à lire le jeu et je comprends mieux pourquoi je ne commence pas quand ça s’est passé.

Le plus grand succès de Fofana pendant cette saison est en juillet dans un match à Mariehamn. L’Ivorien a marqué son premier but après avoir suivi le ballon qu’il avait lui-même tiré sur le poteau. Il a tiré sur le poteau trois fois à HIFK, mais dans deux de ces cas, le ballon a fait poteau rentrant. Son premier but dans une équipe première d’une ligue européenne est un moment dont il va se souvenir longtemps, et il est bien motivé à marquer plus dans l’avenir.

– J’ai eu le ballon et j’ai pensé directement que c’est ma chance. Il faut que je mette le ballon fort. Donc, j’ai tiré et le ballon a tapé le poteau. J’ai suivi un peu, et j’ai vu que le ballon allait revenir vers moi. Je me suis calmé pour, à nouveau, tirer fort. La situation m’a fait sourire, c’était énorme pour moi de marquer. J’ai ressenti des émotions et de la confiance.

– Je veux être dans l’élite à l’avenir. L’élite, ce sont les joueurs dont la presse parle beaucoup. Pour rendre tout ça possible, je vais toujours faire de mon mieux dans les matchs et les entraînements. J’espère aussi jouer dans l’équipe nationale.