Keskikenttäpelaaja Moshtagh ”Mosa” Yaghoubin siirtyminen Helsingin IFK:hon viime marraskuussa oli yksi loppusyksyn puhuttavimmista siirroista Veikkausliigassa, sillä viime vuosina HJK:ssa ja SJK:ssa pelatessaan Mosaa on moneen otteeseen julkisuudessa kutsuttu ongelmapelaajaksi. Pelillisten taitojensa puolesta Veikkausliigan parhaimpiin pelaajiin omalla pelipaikallaan kuuluva Yaghoubi on HIFK:ssa valmis näyttämään epäilijöilleen, että tämä on Mosan vuosi. HIFK:n hyökkäyspelin kapellimestarin roolin lisäksi 25-vuotias pelaaja haluaa jatkossa ottaa yhä isomman roolin myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Moshtagh Yaghoubi syntyi Kabulissa, Afganistanin pääkaupungissa, josta hän perheineen joutui pakenemaan synnyinmaansa sotaa Iraniin. Ensimmäiset jalkapallokokemuksensa hän sai Teheranin kaduilla, jossa lapset pelasivat katupelejä päivittäin. Yaghoubin perhe tuli Suomeen pakolaisina vuonna 2006, jonka jälkeen Mosa nopeasti aloitti jalkapallon harrastamisen joukkueessa. Hänen ensimmäinen joukkueensa oli uuden kotipaikkakunnan paikallisseura, eli Haukivuoren Pallo. Oikeaan jalkapallojoukkueeseen liittyminen on vielä tänä päivänä yksi hänen mieleenpainuvimmista jalkapallomuistoistaan.

– Yksi hienoimmista muistoista on se, että pääsin pelaamaan fudista joukkueessa, kun muutettiin Suomeen. Muitakin hienoja muistoja löytyy, kuten eka maaottelu. Se on jäänyt mieleen. Nämä kaksi asiaa ovat ehkä olleet tähän mennessä kaksi parasta asiaa, jotka olen jalkapallossa kokenut, Mosa muistelee.

Vaikka juuri Suomeen saapunut pelaaja aloitti pelaamisen joukkueessa huomattavasti myöhemmin kuin muut saman ikäiset, sai unelma jalkapalloammattilaisuudesta varsin nopeasti tuulta alleen aikaisten maajoukkueleirikutsujen myötä.

– Pääsin ehkä 13-14 -vuotiaana ensin Pohjola Cupeihin ja sitä kautta ensimmäisille maajoukkueleireille. Muistan, että siitä tuli entistä enemmän uskoa omaan tekemiseen. Että minulla olisi jonain päivänä mahdollisuus pelata jalkapalloa ammatikseni.

Veikkausliigadebyytin aika oli jo kaudella 2011 espoolaisen FC Hongan paidassa. 17-vuotias Mosa ei vielä ensimmäisellä kaudellaan pelannut kuin yhdessä ottelussa, mutta seuraavalla kaudella hän kuului jo joukkueensa vakiokokoonpanon pelaajiin. Talven Liigacupin otteluiden kautta tie oli lopulta selvä aina Veikkausliigakentille saakka. Hän pelasi ensimmäisen kunnon kautensa aikana 27 ottelua Veikkausliigassa, ja viimeistään silloin suomalaisen jalkapalloilun seuraajille oli tiedossa, kuinka lahjakas pelaaja espoolaisten keskikentällä viiletti.

– Pelasin Liigacupissa aika paljon ja olin treenannut liigajoukkueen kanssa talvella. Taso ja tempo eivät siis tulleet yllätyksinä, vaan osasin odottaa millaista tempoa Veikkausliigassa on. Tämän tiedon kautta pääsin valmistautumaan kauteen. Liigacupissa pelasin kaudella 2012 kaikki matsit alusta loppuun ja olin hyvässä kunnossa. Veikkausliigapelit ovat tietenkin aina eri asia, mutta koin olevani valmis niihin hyvän talven jäljiltä, hän kertoo.

Kahden onnistuneen Veikkausliigakauden sekä Suomen U21-maajoukkueeseen nousemisen jälkeen Mosalle avautui mahdollisuus lähteä kokeilemaan siipiään ulkomaille. Hän siirtyi kaudeksi 2014 latvialaiseen Spartaks Jurmalaan, jossa hän ei kuitenkaan onnistunut lyömään itseään läpi seuraavalle tasolle. Nuorukainen kävi kauden aikana lainalla myös Moskovan Dynamon kakkosjoukkueessa, mutta kaudeksi 2015 edessä oli silti paluu Suomeen. Mosan uusi osoite oli jopa hieman yllättävä, sillä pääkaupunkiseudun sijaan hän teki yksivuotisen sopimuksen Rovaniemen Palloseuran kanssa.

RoPS:in paidassa hän pelasi tähän mennessä parhaan kautensa Veikkausliigassa, ja jalkapallo maistui miehelle. Kun palaamme aiheeseen nyt viisi vuotta myöhemmin, Mosa kertoo, että hän nauttii jalkapallosta nyt IFK:ssa ensimmäistä kertaa uudelleen samalla tavalla, kuin mitä hän teki Rovaniemellä pelatessaan.

– Tottakai nautin pelaamisesta myös Klubissa, mutta siellä oli vähän haasteita. Ekana vuotena tuli loukkaantumisia ja tokana vuotena vähän häslinkiä siinä, mutta kyllä minä sielläkin nautin pelaamisesta. Iän myötä olen oppinut sen, että fudisura on niin lyhyt, että siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. Tämä on sitä, mitä rakastan, ja saan tehdä sitä ammatikseni, hän sanoo.

Viime kausien vaikeudet ovat nyt jo taakse jäänyttä elämää, ja kun Yaghoubilta nyt kysyy, mitä hän tänä päivänä sanoisi sille Mosalle, joka hyvän RoPS-kauden jälkeen lähti Latvian ja Kazakstanin kautta HJK:hon ja SJK:hon, on vastaus lyhyt ja ytimeikäs:

– Tee parempia päätöksiä uran kannalta, ja ole fiksumpi.

Paluuta Suomen A-maajoukkueen vahvuuteen tavoitteleva Mosa on jalkapallon lisäksi ottanut aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja rasismin vastaisessa työssä. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, ja jalkapallon monikulttuurinen ympäristö antaa hyvän alustan nostaa esiin rasismiin liittyvät kysymykset.
– Tottakai kun olen itse joskus kokenut sitä rasismia, ja nyt olen tällaisessa asemassa, jossa minua ehkä kuunnellaan vähän paremmin kuin muita. Sitä ääntä pitää käyttää hyväksi, koska nämä asiat ovat todella tärkeitä ja niihin pitää puuttua, hän pohtii omaa yhteiskunnallista rooliaan.

HIFK otti kesäkuun alussa julkisesti kantaa rasismin vastaisen työn puolesta, kun koko joukkue polvistui erään harjoitussession jälkeen osoittaakseen tukea Black Lives Matter -liikkeen rasisminvastaiselle sanomalle. Pelaajien polvistumisesta julkaistiin kuva seuran sosiaalisen median kanavissa. Idea syntyi edellisiltana Mosan aloitteesta, kun hän lähestyi seuran viestintätiimiä viestillä, jossa hän pyysi, että HIFK seurana toteuttaisi tällaisen kannanoton. Seuraavana päivänä tehty some-päivitys sai Instagramissa lähes 900 tykkäystä ja on seuran tämän vuoden tykätyin kuvapäivitys.

– Rasismin vastaisessa työssä myös täällä jalkapallon puolella on aina ollut paljon puhetta, mutta nyt päästiin oikeasti tekemään sen eteen jotain. Oli tosi hienoa, että tehtiin tämä kannanotto joukkueena ja osoitettiin, että ollaan mukana tässä kampanjassa. Kiva kuulla, että siitä myös tuli paljon positiivista palautetta, Mosa sanoo.