Kun Erikson Carlos talvella 2019 tuli HIFK:hon Japanin kolmosdivarista, monet epäilivät hänen taitojaan. Flopiksi ennustettu brasilialaishyökkääjä osoittautui kuitenkin huippuvahvistukseksi ja oli kauden 2019 päätteeksi HIFK:n paras maalintekijä. Nyt hän on jälleen valmis taistelemaan pisteistä kauden vihdoin käynnistyessä henkisesti raskaan kevään jälkeen.

Erikson Carlos Batista dos Santos syntyi Belo Horizonten kaupungissa Brasiliassa 26. helmikuuta 1995. Maan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji jalkapallo oli hänellä veressä, sillä hänen isänsä ja setänsä pelasivat sitä säännöllisesti. Eriksonin isoisä vei pojanpoikansa usein katsomaan pelejä, jonka jälkeen lajivalinta oli selvä. Erikson Carlos halusi alkaa harrastaa jalkapalloa.

– Seurasin aina vanhempiani, setiäni ja isovanhempiani. He pitivät kaikki jalkapallosta. Isoisäni vei minut aina kentälle ja pelasimme yhdessä. Kun olin 7-vuotias, vanhempani päättivät laittaa minut jalkapallokouluun, ja siitä se sitten lähti, Erikson Carlos kertoo.

Brasilialaiseen tapaan myös Erikson Carlos alkoi käyttää erityistä jalkapallonimeä pitkän oikean nimensä sijaan. Taiteilijanimeksi valikoitui Tiquinho, joka suoraan suomennettuna tarkoittaa pientä. Pienikokoinen mutta nopea hyökkääjä alkoi unelmoida jalkapalloammattilaisuudesta teini-iän kynnyksellä, jolloin paikallinen junioriseura oli löytänyt hänet ja halusi antaa hänelle mahdollisuuden. Tiquinho pelasi eri seuroissa kotimaassaan, kunnes hän puolitoista kuukautta ennen 23-vuotispäiväänsä lähti ensimmäistä kertaa ulkomaille pelaamaan. Hänen silloinen seuransa Rio Branco AC oli sopinut pelaajan kauden 2018 mittaisesta lainasta japanilaisseura SC Sagamiharan kanssa. Edessä oli iso askel kohti tuntematonta, sillä Erikson Carlos ei tiennyt uudesta asuinympäristöstään juuri mitään entuudestaan.

– Koin niin paljon uutta Japanissa. Heidän tapansa pelata oli minulle uutta, ja Japani oli tietysti täysin tuntematon maa minulle. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Brasilian ulkopuolella, enkä osannut kieltä siellä, minkä vuoksi se oli alussa aika hankalaa minulle. Kesti aikansa sopeutua myös uuteen aikavyöhykkeeseen, mutta olin kärsivällinen kaiken uuden kanssa ja ystäväni auttoivat minua. Loppujen lopuksi se oli hyvä kausi minulle, hän sanoo.

Sopeuduttuaan Yokohaman ja Tokion läheisyydessä sijaitsevaan Sagamiharaan myös peli alkoi kulkea, ja Erikson sai hyvän onnistumisen heti ensimmäisessä ottelussaan. Uusi hyökkääjä vaihdettiin kentälle Yokohama SCC:ta vastaan pelatun paikallisottelun loppupuolella SC Sagamiharan oltua tappiolla lukemin 2-1. Erikson Carlos sai hienon salama-alun uudessa seurassaan, sillä hän tasoitti ottelun lisäajalla juuri ennen päätösvihellystä.

– Se oli ainutlaatuinen tunne. Olin vaihtopenkillä ja olimme häviöllä. Mietin siinä, että pääsenköhän ollenkaan pelaamaan tässä pelissä. Se oli mahtava peli, derbymatsi. Kun valmentaja kutsui minua, en ollut uskoa sitä todeksi, että pääsisin kentälle. Heti kun sain pallon, niin sain tilaisuuden tehdä maalin, ja onnistuin siinä! Peli päättyi melkein heti tekemäni maalin jälkeen. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, olin niin onnellinen. Siitä jäi todella hyvä tunne!

Onnistuneen debyytin jälkeen Erikson Carlos alkoi hiljalleen myös sopeutua japanilaiseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan. Hän tutustui uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin, ja vuoden kestäneestä reissusta jäi paljon hyviä muistoja.

– Japanissa mieleen jäi esimerkiksi se, miten helposti kaikki on saatavilla siellä. Joka kadunkulmassa on kauppa ja liikkeet ovat auki ympäri vuorokauden. Julkinen liikenne on kuin täällä Helsingissä, ja liikkuminen oli todella helppoa. Suurin ero Helsinkiin verrattuna oli se, että siellä julkisen liikenteen kulkuneuvoja tuli koko ajan uusia. Japani on minusta aivan uskomaton paikka, jossa on uskomattoman hyvää ruokaa, hän muistelee.

Pelillinen vastuu jäi lopulta pienehköksi SC Sagamiharassa, joten Erikson Carlos oli valmis uuteen haasteeseen. Kun yhteydenotto Helsingistä tuli, brasilialainen pakkasi laukkunsa ja muutti Suomeen. Mukaan matkaan lähti myös Sagamiharasta tuttu joukkue- ja kämppäkaveri Toró, joka hänkin oli allekirjoittanut sopimuksen HIFK:n kanssa. Uuteen maahan sopeutumiseen meni jälleen vähän aikaa, mutta kauden alkaessa Tiquinho näytti nopeasti kyntensä ja osoitti olevansa vastustajalle vaarallinen hyökkääjä Veikkausliigassa. Helsingissä hyvin viihtyvä pelaaja kertoo Suomen pääsarjan pelillisen tason olleen hieman korkeampi kuin mitä hän oli ennakkoon osannut odottaa. Korkeatasoisessa sarjassa pelaaminen mahdollisti kuitenkin suurien kehitysaskelien ottamisen kauden aikana.

– Alussa minun oli vaikea ymmärtää sitä pelitapaa, jota Tor [Thodesen] meiltä halusi. Sitten hän jutteli minun kanssani ja ymmärsin, millä tavalla hän halusi meidän pelaavan, ja luojan kiitos asiat menivät todella hyvin sen jälkeen. Tein melkoisen määrän maaleja, olisin voinut tehdä vielä enemmänkin. Kausi oli todella hyvä sekä minulta että joukkueelta.

Elokuun alussa Erikson Carlosin elämään tuli kuitenkin odottamaton käänne, kun hän sai tietää pikkuveljensä poismenosta päivää ennen kotiottelua KPV:ta vastaan. Suuren tragedian ympäröimänä HIFK-hyökkääjä halusi kunnioittaa veljensä muistoa voittamalla ottelun. KPV johti tauolla lukemin 0-2, mutta Erikson teki kaksi maalia ja toi HIFK:n tasoihin. Maalit tehtyään hän nosti pelipaitaansa, jonka alta paljastui tunteikas viesti: “Te amare eternamente” (Rakastan sinua ikuisesti). HIFK voitti lopulta ottelun lukemin 3-2 Luís Henriquen voittomaalilla.

– Minulla oli moninaisia tunteita mielessä sen pelin aikana. Hän oli elämäni rakkain henkilö, joka inspiroi minua. Hän oli pikkuveljeni, mutta hän oli minulle kaikki kaikessa, päivieni ilo. Lähdin siihen peliin ajatellen, että minun pitää voittaa hänen vuokseen ja että minun tulisi tehdä parhaani hänen vuokseen. Kun olimme häviöllä ensimmäisen puoliajan jälkeen, menin pukuhuoneeseen ajatellen, etten saa hävitä tätä peliä. Minun pitäisi voittaa ottelu veljeni vuoksi. Kun palasimme toiselle puoliajalle, koko joukkue lähti liikkeelle eri mentaliteetilla. Onnistuin tekemään kaksi maalia ja joukkueemme pelasi paljon paremmin. Se oli uskomaton peli, jossa oli uskomaton tunne, Erikson kertoo.

KPV-voitto käynnisti joukkueen osalta hienon loppurynnistyksen, sillä joukkue hävisi ainoastaan yhden yhdeksästä sarjaottelusta loppukauden aikana. Tavoitteet ovat tämänkin kauden osalta korkealla, vaikka korona on kevään aikana iskenyt kapuloita koko maailman rattaisiin. Erikson Carlosin kevät on tänä vuonna mennyt lähinnä treenaamisen ja vaimon kanssa kotioloissa vietetyn ajan merkeissä, mutta nyt hän on jälleen valmiina taistelemaan sarjapisteistä HIFK:n viime kaudesta vahvistuneen joukkueen kanssa.

– Vihdoinkin liiga käynnistyy pitkän odottelun ja vaikeiden aikojen jälkeen. Odotukseni ovat korkealla tämän vuoden suhteen. Olemme saaneet hyviä vahvistuksia, kuten esimerkiksi Sakari Mattila ja Mosa, joten joukkueemme on paljon vahvempi. Uskon meidän pelaavan mestaruussarjassa tällä kaudella. Joukkue on yhtenäinen ja me kaikki olemme onnellisia!