Hyökkääjä Sakari Tukiainen oli yksi niistä pelaajista, jotka liittyivät joukkueen vahvuuteen heinäkuussa. 27-vuotias pelaaja on tähän mennessä iskenyt neljä maalia HIFK:lle, ja on pelaamissaan otteluissa ollut luomassa paljon vaikeuksia vastustajan puolustajille. Tukiainen viihtyy IFK:ssa, ja on luottavaisella mielellä ennen kauden viimeisiä otteluita.
HIFK:n harjoitukset ovat juuri päättymässä, ja suurin osa pelaajista ovat jo menneet pukuhuoneeseen treenien jälkeen. Muutama pelaaja on kuitenkin vielä palloilemassa Telia 5G-Areenan kentällä. Läppä lentää pelaajien kesken, ja hyvä joukkuehenki välittyy katsomoon, jossa olen seuraamassa harjoituksia. Yksi näistä pelaajista on Sakari Tukiainen, jonka kanssa istun alas haastattelua varten treenien päätteeksi. Jalkapalloharrastus tuli osaksi hänen elämää jo pikkupoikana.
– Äiti vei minut jalkapallokouluun viisivuotiaana, josta se sitten lähti. Innostuin futiksesta heti, ja lapsuudessani oli kyllä koko ajan pihapelejä käynnissä kavereiden kanssa. Futis oli jatkuvasti mielessä, Tukiainen kertoo lapsuudestaan.
Tukiainen tunnetaan nykyään maalinälkäisenä hyökkääjänä, mutta nuoruusvuosina hänet nähtiin kentällä useimmiten puolustajan roolissa. Siirtyminen hyökkääjäksi tapahtui vasta aikuisiällä pienen mutkan kautta. Tukiainen nimittäin lopetti jalkapallon pelaamisen kokonaan juuri aikuisiän kynnyksellä.
– Futis ei silloin maistunut jostain syystä. En saanut peliaikaa, ja oli paljon muitakin asioita silloin menossa. Myöhemmin ystäväni CLE-joukkueesta pyysivät minut mukaan pelaamaan, ja päätin sitten lähteä pelaamaan Seiskaan (7. divisioona) heidän kanssaan. Pelasin ensin pari peliä, ja sitten menin heidän kanssaan Kutoseen seuraavaksi kaudeksi. Siellä pääsin pelaamaan kunnon kauden ja siitä se sitten lähti taas. Innostuin ihan kunnolla futiksesta uudestaan. Joukkueessa ne sitten sanoivat, että minussa olisi ainesta hyökkääjäksi. Pelasin kuitenkin suurimman osan kaudesta keskikentällä, ennen kuin suostuin siirtymään hyökkääjäksi loppukaudesta.
Tukiainen teki paljon maaleja tämän kauden aikana, ja hänen otteet CLE:n paidassa herättivät mielenkiintoa myös muissa joukkueissa. Kauden jälkeen hän sai kutsun niin ikään Kutosessa pelanneen Atlantiksen reservijoukkueen harjoituksiin. Tässä vaiheessa ajatus jalkapallourasta alkoi hiljalleen herätä henkiin.
– Menin mukaan Atlantiksen harjoituksiin, ja kävin niissä koko pre-seasonin. Ajattelin, että halusin ottaa paikan seuran edustusjoukkueesta, joka silloin pelasi Kakkosessa. Treenasin tosi hyvällä asenteella, ja sitten huomasin, että pärjään hyvin tällä tasolla. Muilta tuli tosi paljon kannustavia kommentteja, ja aika nopeasti otin sitten tavoitteekseni, että pääsisin vielä ammattilaiseksi. Kun minulla oli selvä tavoite, sain myös paljon uutta motivaatiota sen saavuttamiseen.
Kausi Atlantiksessa oli suuri menestys. Tukiainen teki kauden aikana 40 maalia, joka on edelleen Kakkosen yhden kauden maaliennätys. Tämä huima maalimäärä johti siihen, että Tukiaisen unelma ammattilaisuudesta kävi toteen heti kauden jälkeen. Talven aikana hän sai mahdollisuuden siirtyä tallinnalaisen FC Floran riveihin, ja näin ollen hän siis pääsi pelaamaan pääsarjatasolla kesällä 2015. Suurin ero Veikkausliigan ja Viron Meistriliigan välillä on Tukiaisen mukaan joukkueiden välisissä tasoeroissa.
– Viron kärkijoukkueet Flora, Nõmme Kalju ja Levadia ovat todella hyviä, ja viime vuosina suomalaisjoukkueet ovat olleet vaikeuksissa heitä vastaan europeleissä. Sen sijaan pohjajoukkueet Virossa ovat aika huonoja, kun ne eivät ole ammattilaisjoukkueita, eli Veikkausliiga on paljon tasaisempi sarja kuin Meistriliiga.
HIFK tiedotti tehneensä sopimuksen Tukiaisen kanssa heinäkuun alussa, ja mies pelasi ensimmäisen kerran Tähtirinnoissa vierasottelussa FC Honkaa vastaan. Päätös siirtyä HIFK:hon syntyi, kun hän oli käynyt keskusteluita seurajohdon kanssa.
– Tiesin tietysti, että HIFK on vanha ja perinteikäs seura, ja oli hyvät fiilikset valmiiksi seurasta. Se, mikä minua aluksi mietitytti oli resurssit, sillä olin kuullut että ne eivät olleet kovin hyvät. Seuran resurssit vahvistuivat uuden omistajan myötä, ja sitten urheilutoimenjohtaja Mika Lönnström kertoi minulle, että se sama IFK-henki pysyy, mutta jatkossa painetaan hommia vähän ammattimaisemmin. Tämä vakuutti minut, ja päätös liittyä HIFK:n joukkueeseen oli lopulta helppo.
HIFK varmisti viime viikonloppuna ensi kauden sarjapaikkansa Veikkausliigassa, ja nyt tähtäin on seuraavaksi kauden päättävässä eurolopputurnauksessa. Tukiaisen mukaan joukkueen loppukauden tavoite on selvä.
– Ensin puhuimme joukkueen kesken, että säilyminen sarjassa on se ensimmäinen tavoite. Kun se nyt on saavutettu, tähtäämme seuraavaksi tuonne eurolopputurnaukseen. Otetaan jokainen matsi kerrallaan, mutta se on ilman muuta selkeä tavoite meillä.
Tukiaisen ammattilaisura on nyt kestänyt viitisen vuotta, mutta kuten miehen tarinasta selviää, on myös muitakin vaihtoehtoja käynyt mielessä. Kilpailemisesta nauttiva hyökkääjä nostaa itse esille erään toisen lajin, kun haastattelun lopuksi kysyn häneltä mitä hän tekisi, jos ei pelaisi jalkapalloa.
– Mitäköhän tekisin… olen vähän kokeillut monia eri juttuja. Tykkään todella paljon futiksesta, koska olen sellainen kilpailuhenkinen ihminen. Jossain vaiheessa pelasin myös pokeria semi-ammattimaisesti, joten ehkä pelaisin sitä, jos en pelaisi futista. Siinä on vähän samanlaista kilpailuhenkeä kuin tässäkin lajissa, Tukiainen sanoo lopuksi.