Vaikea kausi Kakkosessa päättyi viivan alle
Sarjapaikasta taisteltiin viimeiseen asti
HIFK:n reservijoukkue oli nykyisen edustusjoukkueen päävalmentajan Teemu Kankkusen ja tällä kaudella vastuun kantaneen Olli Harmaisen johdolla onnistunut 2017 voittamaan A-junioreista ja edustusjoukkuetta aiemmin edustaneista veteraaneista koostuneella joukkueella Kolmosen lohkonsa ja nostamaan joukkueen sarjaporrasta ylemmäs. Samalla joukkue oli pelannut A-SM sarjaa sijoittuen kunniakkaasti kolmanneksi. Seuralla oli talvella siis tavoitteena johtaa joukkueet Ykkösen lisäksi sekä Kakkoseen että A-junioreiden SM-karsintaan.
Syksyn aikana kävi selväksi etteivät kokeneet pelaajat enää lähtisi pelaamaan Kakkosta, eikä seuran ulkopuolelta ollut laadullisesti tai määrällisesti tulossa riittävästi pelaajia, joten seuran oli tehtävä vaikea päätös. Voimavarat päätettiin laittaa kiinni Kakkoseen ja A SM -karsintapaikasta luovuttiin. Edellisen kauden A-juniorit lähtivät siis taistelemaan sarjapaikasta miesten kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolle Harmaisen ja Timo Kinnusen johdolla.
Joukkueen alkuperäisen tavoitteen vuoksi talvikausi käynnistyi jo hyvissä ajoin marraskuussa. Kokonaisuudessaan pitkä ”pre season” osoitti että nuorissa on paljon potentiaalia ja taitoa, mutta kaudesta on tulossa vaikea. Hyvän ja huonomman päivän välinen ero oli kovin suuri ja loistavia suorituksia seurasi usein erittäin heikot otteet sekä pelien sisällä että pelien välillä. Kevättä kohden suoritustaso hieman tasoittui ja peli parani. Kakkosen lohkosta ennakoitiin kovatasoista kestomenestyjien SalPan ja GrIFK:in johdolla, mutta tiedot monesta vastustajasta olivat hyvin rajoittuneet. Joukkue oli siis monessa mielessä matkalla kohti tuntematonta.
Kakkonen alkoi paikkallispelillä Kiffeniä vastaan. Ensimmäinen koitos päättyi maalittomaan tasapeliin ja kuvasti yhtä kauden suurta ongelmaa: miesten peleissä on vaikea tehdä maaleja. Seuraavat ottelut sujuivat mollivoittoisesti heikoimpana esityksenä tappio KaaPolle vieraissa numeroin 4-2. Toisaalta tappio päästiin kuittaamaan pallokentällä vain viikkoa myöhemmin, kun syksyltä siirretty toinen osa kaarinalaisia vastaan päättyi hyvän esityksen jälkeen 3-2 voittoon. Kaiken kaikkiaan alkukausi oli vaihtelevaa ja peliesitykset liikkuivat aneemisen ja loistavan välillä.
Kauden edetessä joukkue sai ottelutapahtumien osalta juonesta kiinni ja useissa otteluissa peliä pystyttiin hallitsemaan pallollisena. Valitettavasti jalkapallo on maalintekopeli ja siinä vastustajat olivat lähtökohtaisesti etevämpiä. Tästä hyvänä esimerkkinä molemmat kohtaamiset lohkoykköstä MuSaa vastaan. IFK pärjäsi kentällä hyvin, pystyi pitämään palloa ja hyökkäämään, mutta porilaiset tekivät maalit murskaavalla 0-5 maalierolla. Tämä trendi jatkui käytännössä läpi kauden, joskin silloin tällöin oltiin myös kenttätapahtumissa jäljessä. Näistä selkeimmät esimerkit olivat 0-4 ja 0-2 tappiot KäPalle ja Honka/Akatemialle kotikentällä.
Vastapainona tappioille joukkue saavutti hyviä tuloksia, joista kaikkein mieleenpainuvimmat olivat ehdottomasti lohkon toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneiden SalPan ja GrIFK:in kaataminen kotikentällä erinomaisten esitysten jälkeen, sekä säilymishaaveet elossa pitänyt 3-2 voitto BK-46:sta, joka ratkesi Daniel Rantasen 89. minuutin vapaapotkumaaliin.
Ennen kauden päättänyttä GrIFK:n kohtaamista oli joukkue ottanut edellisistä viidestä pelistä kunnioitettavat kahdeksan pistettä, mutta valitettavasti myös muut putoamisesta taistelevat joukkueet olivat terästäytyneet, eikä voitollakaan säilyminen ollut omissa käsissä. Viimeinen ottelu Kauniaisissa oli kuin kausi pienoismuodossa. IFK hallitsi palloa ja loi hyviä tilanteita ”Granin” maalille, mutta ensimmäisenä iskivät vihreäpaidat. Antti Ulmanen toi helsinkiläiset tasoihin, mutta GrIFK siirtyi uudestaan johtoon. 80. minuutilla takaa-ajo tuotti tulosta HIFK:lle tuomittiin rangaistuspotku, joka epäonnistui. Tämän jälkeen kauniaislaiset rankaisivat kolmesti ja kausi päättyi raskaaseen pettymykseen.
Vaikka kausi päättyi putoamiseen voivat nuoret pelaajat olla ylpeitä itsestään. Moni vielä A-juniori-ikäinen pelaaja kasvoi kauden aikana merkittävästi ja tulee varmasti vielä jättämään jälkensä näille ja monille muille kentille. Vanhemmista – 97-98-syntyneistä – pelaajista koostunut kapteenisto Pasi Forsmanin johdolla antoi kaikkensa ja kannatteli joukkuetta vaikeina hetkinä. Edustusjoukkueen kokeneet pelaajat, ennen kaikkea Jirijoonas ”Innu” Kanthin ja Jaakko Lepolan muodossa, tulivat auttamaan joukkuetta ja näyttivät mitä voitontahto tarkoittaa.
Valitettavasti Kakkonen on kova sarja ja varsinkin pistemenetykset samoista sarjasijoituksista taistelleille joukkueille tarkoittivat ettei loppusaldoksi jäänyt 21 pistettä riittänyt sarjapaikan uusimiseen. Tästä huolimatta haluamme kiittää seuraa ja joukkueen taustoja, omia pelaajiamme, vastustajia ja kaikkia muita kauteen osallistuneita. HIFK:n kausi jatkuu vielä ja myös meidät voi tavoittaa katsomosta edustusjoukkueen taistellessa noususta liigaan.
– Olli Harmainen ja Timo Kinnunen – HIFK/2
