Tunnelma oli hyvin erilainen viime syksynä, jolloin HIFK:n kohtalona oli putoaminen Kakkoseen. Talvikausi osoitti kuitenkin joukkueen pysyneen hyvin kasassa ja kun tulopuolella vielä oli muutama tärkeä paluumuuttaja, lähtivät tähtirinnat kauteen 2013 yhtenä nousijasuosikeista. Yksi punapaitojen uusvanhoja nimiä oli
Esa Terävä, joka keväällä valittiin pelaajien toimesta joukkueen kapteeniksi. ”Eski” näytti hyvää esimerkkiä myös kentän puolella: 12 maalia 21 sarjaottelussa ja päälle täydet minuutit kauden päättäneissä karsintaotteluissa.
Kausi päättyi nousuun Ykköseen viime lauantaina. Vieläkö juhlat jatkuvat?
– Paluu arkeen viime viikonlopun jälkeen oli varsin karu, mutta siitä selvittiin. Ohjelmassa on vielä pitkä viikonloppu Berliinissä; osa joukkueesta lähti jo keskiviikkona ja loput torstaina. Eli kauden päätöstä jatketaan joukkueen kesken vielä muutaman päivän ajan!
Maalintekijä Ville Taulo sai samppanjakylvyn ottelun jälkimainingeissa Shpat Qerimin toimesta. Pääsikö Ville ”kostamaan”?
– Ainakin verbaalisesti, ellei muuten! Siinä humussa kyllä kastui vuorollaan itse kukin.
HIFK:n kausi oli lähes yhtä voittokulkua. Mikä oli omasta mielestäsi kauden kohokohta, jos itsestäänselvyys eli nousun ratkaissut karsintavoitto jätetään pois laskuista?
– Oikeastaan kaikki kolme peliä KTP:ta vastaan. Ne voitot tulivat juuri oikeaan paikkaan ja tekivät joukkueelle hyvää. Henkilökohtaisesti makein niistä oli kotiottelu juhannuksen jälkeen; otimme viime hetken voiton kovan taistelun jälkeen, ja pääsin itse tekemään ratkaisumaalin. Tuossa vaiheessahan vielä näytti siltä että KTP on MP:n ohella se kovin kilpailija. Myös Kotkan ottelut nostattivat henkeä joukkueessa huomattavasti.
Entä mahtuiko kauteen myös pettymyksiä?
– Keväällä oli hankalia hetkiä. Suomen Cupista putoaminen oli iso pettymys, sarjan avausmatsin tappio MP:lle erittäin iso pettymys. Varsinainen aallonpohja oli muutama viikko myöhemmin MP:lle Mikkelissä hävitty ottelu. Sillä paluumatkalla kyllä mietittiin syntyjä syviä! Se oli pohjakosketus, jonka jälkeen pelimme lähti
vähitellen kulkemaan.
Sanoit ennen karsintoja että edessä ovat urasi isoimmat pelit. Toiko tämä tilanne ylimääräisiä paineita?
– Paineita ei tullut mistään muusta kuin siitä, että minulla oli erittäin kova halu nousta. Koko joukkue oli tehnyt hyvää duunia talkoohengellä 10 kuukauden ajan enkä halunnut että kova työ valuu hukkaan. Karsintasysteemi on siinä mielessä raaka että kaikki nollataan ja nousu on 180 minuutista kiinni. Ottelun herättämä
huomio ja ihmisten kiinnostus sen sijaan toivat vain lisää intoa pelaamiseen!
Mikä ratkaisi mielestäsi karsintataistelun PS Kemiä vastaan HIFK:n hyväksi?
– Olimme yksinkertaisesti aavistuksen parempi ja yhtenäisempi joukkue. On annettava tunnustusta myös ”Honsulle” (päävalmentaja Jani Honkavaara). Vastustaja oli scoutattu etukäteen tosi hyvin, ja taktisella puolella peli kääntyi meidän hyväksemme. Jos pitää vastustajan nollilla täydet 180 minuuttia, ei
paremmuudesta mielestäni ole epäselvyyttä.
Miten kausi sujui omalta osaltasi – oletko tyytyväinen?
– Kauteen mahtui ajanjaksoja jolloin pelasin omalla tasollani, mutta olin myös toista kuukautta loukkaantuneena ja se jäi harmittamaan. Pitkä huili vaikutti loppukauteen jonkin verran. Parempaan olisin siis pystynyt mutta kun lopputulos kerran on tämä, on pakko olla tyytyväinen!
Voittoja tuli kauden aikana kiitettävän paljon, ja HIFK:ssa joukkueen kapteenin tehtäviin kuuluu huudattaa kannattajia voiton jälkeen ”Ge mig ett I”-tsäntillä. Kuinka nopeasti opit kyseisen homman?
– Jonas Britschgi piti minulle luennon kuinka homma hoidetaan oikein. Aluksi vähän spennasin kun ruotsi ei ole vahvin kieleni, mutta voittoputken myötä alkoi tulla rutiinia ja ylimääräinen jännitys jäi pois. Ja kyseessähän ei ole niinkään velvollisuus vaan etuoikeus! Kuka tahansa ei pääse kerran viikossa kokemaan samanlaista kohokohtaa.
Kapteenin näkökulmasta: millainen joukkue oli kauden 2013 HIFK?
– Yhtenäinen. Joukkue isolla J:llä. Yksikään pelaaja ei ole joukkuetta suurempi ja tämä tuli meillä paremmin esiin kuin varmaan koskaan. Pelin taso ei laskenut mitenkään dramaattisesti poissaolojen myötä, sillä aina nousi joku paikkaamaan loukkaantuneita tai pelikiellossa olleita. Yleinen fiilis, joukkueen henkilökemia ja
ryhmädynamiikka osuivat kohdilleen aivan poikkeuksellisella tavalla. Kertakaikkisen hieno porukka!
Oletko vielä tehnyt päätöksiä ensi kauden suhteen?
– Mitään virallista päätöstä en ole tehnyt mutta ilmoittanut kyllä Honsulle, että minulla on kova halu jatkaa HIFK:ssa. Toivon että nousu oli vasta väliaskel ja lähdemme Ykköseen oikeasti haastamaan, emme vain selviytymään. Jos seuran tahtotila on samanlainen, en näe itseäni ensi kaudella missään muualla kuin HIFK:ssa.
Onko jotain mistä itse vielä haluaisit puhua tai muuten vain nostaa esille?
– Haluaisin välittää kiitoksen sekä joukkueelle että taustahenkilöille kaikesta siitä työstä mitä on tämän kauden eteen tehty. Kiitos kaikille muillekin ja
erityisesti faneille. Esimerkiksi nousupelit eivät olisi ollenkaan sama juttu ilman faneja. Se mitä koettiin viime viikonloppuna oli jotain sanoinkuvaamatonta ja jää varmasti mieleen loppuelämäksi. Vähän aikaa vielä nautiskellaan, mutta sitten siirretään katseet jo tulevaan. Yritetään kehittää toimintaa vielä paremmaksi ja mennään vielä bulimmin!