Kotimainen
jalkapallokausi on alkamassa ja valmistelut käytännössä tehty. Vaikka uusi
työpaikka on jo tiedossa, Eero Laurila jatkaa tehtävissään HIFK:ssa aivan
normaalisti huhtikuun loppuun saakka. Valmennuspäällikön tehtävien lisäksi
Laurila on toiminut HIFK:n A-poikien vastuuvalmentajana. Tältä osin kuviot
menevät uusiksi, mutta suunnitelmat alkavan kauden osalta ovat jo selvillä.
Eero, kerro vähän Lontooseen siirtymisen
taustoista?
– Minulle tarjoutui harvinainen tilaisuus
lähteä töihin maahan, jossa on erittäin vahva jalkapallokulttuuri. Kun lisäksi
työnkuva niin sanotusti natsasi (Laurila on aiemmin tehnyt toimittajan töitä
Ilta-Sanomissa ja Veikkaajassa), päätin käyttää tämän tilaisuuden. Olen tehnyt
valmentajana kenttätöitä viimeisen 13 vuoden ajan ja joka viikkoon on mahtunut
keskimäärin 4-10 harjoitustapahtumaa. Halusin saada vähän perspektiiviä koko
touhuun ja samalla oppia jalkapallosta uutta.
Akatemiavalmentajien vastuut kasvavat. Päävastuuseen nousee
A-juniorien nykyinen valmentaja Telmo Manninen. Häntä avustaa
B-juniorien päävalmentaja Eddie Finch. Sekä Telmo että Eddie keskittyvät
kesän vain jalkapalloon, joten heillä on aikaa hoitaa tehtävä
kunnialla. Lisäksi yhteistyötä reservijoukkueen kanssa tiivistetään. On tärkeää pitää sama linja nyt ja jatkossa.
Ehdit toimia HIFK:n valmennuspäällikkönä viiden
vuoden ajan. Millaista työ on ollut ja mitä saatiin aikaiseksi?
– Olin ensimmäinen palkattu työntekijä
jalkapallo-HIFK:ssa vuosikausiin. Niinpä haasteita oli todella paljon ja
tekemistä riitti. Päivät venyivät pitkiksi kun illat menivät harjoituksissa ja
aamulla olin taas toimistolla. Pelaajamäärä on nyt kuitenkin vakiinnutettu ja
lievää kasvuakin on näkyvissä. Jos hyvin käy, niin 400 pelaajan raja menee
rikki tämän vuoden aikana.
– Tärkein saavutus on se että pohja on nyt
rakennettu. Meillä on toimintaa kaikissa juniori-ikäluokissa (1994 – 2009) ja
jokaiseen ikäluokkaan voi tulla mukaan, paikka löytyy aina. Lisäksi junioreilla
on selvä tie ylöspäin; tämän hetken reservijoukkue HIFK/2 koostuu jo hyvin
pitkälle entisistä Akademi-pelaajista. Toisaalta seurassa voi jatkaa pelaamista
juniorivuosien jälkeen myös alemmalla tasolla, siihen HIFK/3 ja HIFK/4
tarjoavat mahdollisuuden. Olen lisäksi tyytyväinen siihen että on luotu tietyt
yhtenäiset linjaukset joiden mukaan eri juniori-ikäluokat toimivat, ja myös
valmentajien koulutustaso on pikkuhiljaa noussut. Tämä luo seuralle
identiteettiä ja turvaa toimintaa tulevaisuudessa.
Millaiset ovat HIFK:n juniorien näkymät kauteen
2013 ja kenties myös pidemmälle?
– Urheilulliset näkymät ovat ihan hyvät mutta
nykytaso ei saa riittää tulevaisuudessa. HIFK on noussut harrasteseurasta jo
lähestulkoon urheiluseuraksi, seuraava askel on nousta menestyväksi
urheiluseuraksi. Siihen tarvitaan lisää resursseja ja vahvempi rakenne
taustalle. HIFK:lla esimerkiksi ei ole ollut omaa kotia ja tämä on ollut yksi
merkittävä syy siihen, että juniorien ikäluokat ovat jääneet noin 20 – 25
pelaajan kokoisiksi. Toivonkin että Väiski kehittyy tekonurmen myötä
tulevaisuudessa sellaiseksi tukikohdaksi, joka mahdollistaa laajemman
pelaajapohjan ja HIFK:lle samalla vahvemman aseman kaupungin
jalkapallokartalla.
Miten itse olet kokenut aikasi HIFK:ssa?
– On ollut huikea kokemus tehdä viisi vuotta
työtä tällä intensiteetillä. Olen saanut tutustua erilaisiin ihmisiin ja
päässyt näkemään miten jalkapallo-Suomi eri tasoilla toimii. Haasteita ja työtä
on riittänyt, mutta kyllä tämä on ollut myös hienoa ja palkitsevaa aikaa!
HIFK kiittää Eero Laurilaa vuosikausien
tinkimättömästä työstä seuran hyväksi ja toivottaa Eerolle lämpimästi onnea uusissa
tehtävissä!
Kuvat: Henrik
Alfthan
