Lähtökohdat
jalkapallokauteen olivat melko haastavat sillä kymmenen joukkueen sarjaksi
supistunut Ykkönen muuttui samalla aikaisempaa huomattavasti kovatasoisemmaksi.
Tämä tosiasia saatiin tunnustaa myös IFK:n leirissä. Joukkue otti 27 ottelussa
vain viisi voittoa, ja matkaa putoamisviivan paremmalle puolelle jäi seitsemän
pistettä. Tähtirintojen kapteeni Anssi Tamminen, 30, oli mukana lähes
jokaisessa käänteessä. Tammiselta jäi kauden aikana vain neljä ottelua
pelaamatta.
Kauden 2012
päättymisestä on kulunut viikon päivät. Millaisia mietteitä kapteeni Tammisella
on tänä aikana päässä pyörinyt?
– Aika lailla samat mietteet tässä on jo
jonkin aikaa ollut. Toisaalta olen pettynyt, mutta tietyt ennusmerkit olivat
ilmassa jo aikaisemmin. Loppujen lopuksi en siis ole kovinkaan yllättynyt siitä
että olemme tässä tilanteessa.
– On myönnettävä että jo pelaajamateriaalin
puolesta jäimme aika kauas muista Ykkösen joukkueista. Jalkapallo on
tulosurheilua ja meiltä jäi rutiinin ja taitotason osalta uupumaan aika paljon.
Maalivahtimme Mika Johansson oli onnistunut täsmähankinta, mutta saman tason
kavereita olisi tarvittu muutama enemmän.
Edeltäjäsi
kapteenin toimessa oli ainakin puolilegendaarinen hahmo, eli Petri Heinänen.
Tuntuiko siltä että astut ”Faijan” jäljiltä isoihin saappaisiin?
– Ei tuntunut. Ehdimme kuitenkin pelata Faijan
kanssa yhdessä viime kaudella joten hän oli siinä mielessä tuttu kaveri. Meillä
oli tosi hyvä joukkuehenki viime vuonna ja niin myös tänä vuonna. Yritin omalla
tekemiselläni tuoda uusia juttuja mukaan, kannustaa jengiä vaikeissa
tilanteissa jne., ja sain toki hyvää tukea joukkueen varakapteeneilta.
IFK päästi viime
kaudella 30 maalia, nyt 54. Miehistö ei suuremmin muuttunut, ainakaan
puolustuksen osalta. Mistä näin iso ero päästetyissä maaleissa mielestäsi
johtui?
– Viime kauden sarja ei ollut niin kova kuin
tämänvuotinen. Kaudella 2011 otimme pisteemme lähinnä neljältä
putoajajoukkueelta, joiden tilalle nousi yksi täysiverinen ammattilaisjoukkue
(SJK). Mitään ns. pisteautomaatteja ei siis enää ollut mukana. Tänä vuonna emme
onnistuneet voittamaan yhtäkään vastustajaa kahta kertaa.
– Pelasimme itse viime kaudella erilaisella
tyylillä. Silloin esimerkiksi emme hallinneet palloa, mutta hallitsimme aluetta
maalin edessä melko vahvasti. Lisäksi joukkueesta lähti kokemusta eikä tilalle
tullut Ykkösessä rutinoituneita pelaajia juuri lainkaan, joten ryhmä oli
kapeampi kuin edellisellä kaudella.
– Virheitä tehtiin ympäri kenttää. Jalkapallo
on kokonaisvaltainen laji, jossa puolustetaan ja hyökätään joukkueena. Meillä
ei ollut kentällä tarpeeksi rutiinia ja taitoa nykymuotoisen Ykkösen tasolle.
Taidolla en tarkoita mitään kikkailuja vaan sitä milloin prässätään, milloin
hyökätään, milloin puolustetaan oikea-aikaisesti. Virheet kertautuivat ja
niiden tuloksena lopulta omissa soi!
Etenkin
erikoistilanteiden puolustaminen oli IFK:n kenties suurin yksittäinen
koetinkivi kauden aikana.
– Varmasti oli! Vaikka harjoittelimme ja
yritimme, emme sittenkään saaneet erikoistilanteiden puolustamista sille
tasolle mitä nykyinen Ykkönen vaatii.
Pelasit suurimman
osan kaudesta topparin tontilla, lopussa kuitenkin enemmän vasempana
laitapakkina. Kumpi pelipaikka sopi sinulle paremmin, ja oletko tyytyväinen
omiin peliesityksiisi?
– Pelipaikalla ei itselleni ole niin väliä,
mutta oli kieltämättä mukavaa pelata pitkästä aikaa laitapakkina ja pelitkin
sillä tontilla menivät hyvin. Omalta osaltani kausi sujui vähän niin kuin koko
joukkueelta, välillä oli hyviä pelejä ja sitten oli huonoja pelejä. Myönteistä
oli että sai sentään terveenä pelata!
Juhannuksen
jälkeen IFK hävisi kuusi ottelua peräkkäin, useimmiten vielä varsin tylyin
lukemin. Tapahtuiko joukkueessa tuolloin jotakin mikä aiheutti ongelmia
kentällä?
– Ei ainakaan mitään näkyvää, mikä selittäisi
tapahtuneen. Ehkä siinä oli pientä väsymystä eikä kokonaisuus oikein ollut
tasapainossa. Hyvät joukkueet pelaavat tasaisesti mutta meidän rutiinitasomme
ei riittänyt voittoihin tai tasapeleihin. Emme ottaneet pisteitä rutiinilla,
vaan siihen vaadittiin venymistä. Ja kun sitten hommat alkavat mennä vinoon
niin käy kuten meille silloin kesä-heinäkuussa kävi.
Heinäkuun lopulta
lähtien joukkueen pelissä oli jälleen ryhtiä. Oliko tämä muutaman kokeneemman
pelaajan paluun ansiota, vai saatiinko pelitapa muuten vain toimimaan paremmin
juuri siinä vaiheessa?
– Molemmat asiat vaikuttivat. Etenkin Mikko
Halmeen paluu kentälle oli erittäin tärkeä, ja kun samalla löysimme meille
sopivan pelisysteemin, lähti homma kääntymään.
IFK vaihtoi
valmentajaa tälle kaudelle, kun Juha Moilanen korvasi Jani Honkavaaran.
Millainen vaikutus tällä asialla oli joukkueen tekemiseen?
– Ainahan asiat muuttuvat kun koutsi vaihtuu.
”Honsun” etuna oli pitkä kokemus Ykkösestä pelaajana. Hän tunsi sarjan kuin
omat taskunsa ja räätälöi meille pelityylin, jolla pelattiin ennen kaikkea
tuloksesta. Juhalla ei tällaista kokemusta ollut, joten hän muokkasi pelityyliä
kauden aikana. Jokainen valmentaja tekee kuitenkin omat päätöksensä. Lisäksi on
hyvä muistaa että tulokseen vaikuttavat valmentajan lisäksi myös pelaajat ja seuran
taustat, ei mikään noista kolmesta yksinään.
IFK:n pelaajat
ovat työssäkäyviä tai opiskelijoita. Tuntuiko tämä missään vaiheessa
turhauttavalta, kun vastustajat Ykkösessä olivat yleensä ainakin
puoliammattilaisia?
– Ei tuntunut. Se on vain realismia että
joillakin on enemmän mahdollisuuksia panostaa joukkueeseen taloudellisesti.
Varsinkin RoPS osoitti miten homma toimii parhaimmillaan. Iso budjetti ei
kuitenkaan automaattisesti takaa menestystä. Näin pelaajana olisi toki mukavaa
ehtiä käydä aamutreeneissä ja levätä. En silti vaadi että IFK:ssa ollaan heti
sillä tasolla, mennään mieluummin askel kerrallaan eteenpäin!
Kausi oli raskas
ja ajoittain jopa tuskallinen. Voisiko kaudesta 2012 silti nostaa myös jotain
positiivista esiin?
– Joukkueena meillä oli hyvä fiilis, vaikka
pelin jälkeen usein harmitti. Tekeminen ja joukkuehenki olivat hyvällä tasolla.
Vaikka putosimme, moni kaveri on nyt 1-2 vuotta kokeneempi ja pelannut
Ykkösessä. Siinä on toisin sanoen Kakkoseen hyvä pelaajarunko, jonka voimin
IFK:ta voi taas lähteä viemään ylöspäin.
– Varmasti myös IFK seurana otti oppia tästä
kahden vuoden periodista tulevaisuuden varalle. Ykkönen on nykyisin aika kova
sarja ja organisaation on oltava hyvässä kunnossa, mikäli nousu tapahtuu.
Velkarahalla ei ole järkevää rakentaa joukkuetta, kuten IFK:ssa ei toki
tehtykään. Mikäli rahaa ei ole, täytyy valmentajilla ja taustoilla
vastapainoksi olla äärettömän hyvä tietämys siitä ketkä pelaajat ovat vapaana
ja keitä voisi houkutella joukkueeseen muulla kuin rahalla; esimerkiksi hyvällä
valmennuksella, peliajalla Ykkösessä tms. Tämä on se asia mihin jatkossa
kannattaisi panostaa enemmän, sillä rahaa on hankala taikoa esiin noin vain.
Käännetään
katseet tulevaisuuteen. Millainen tunnelma joukkueessa vallitsee IFK:ssa
jatkamisen kannalta?
– Joukkueessa on aika levollinen tunnelma.
Tietysti putoaminen harmittaa mutta se ei tapahtunut yhtäkkiä, joten
tilanteeseen on ehtinyt valmistautua. Nyt vain odotellaan IFK:n ratkaisuja;
kuka tulee valmentajaksi, kuka taustalle jne.
– Normaalia vaihtuvuutta on varmaankin
tulossa, mutta uskon että moni pelaaja on kiinnostunut jatkamaan IFK:ssa.
Meillä on hyvä runko Kakkoseen ja tämä runko varmaankin säilyy, mikäli muut
asiat ovat kunnossa. Pallo on nyt seuralla!
Millaiset ovat
omat jalkapallosuunnitelmasi koskien kautta 2013?
– Vaikka tällä hetkellä vielä harmittaa, minua
kiinnostaa kyllä pelata myös ensi vuonna – mieluiten tietysti hyvässä ja
voittavassa joukkueessa! Katson nyt ensin mitä IFK:ssa tapahtuu ja mietin
sitten mitä teen. Pääkaupunkiseudulta en kuitenkaan ole lähdössä muualle eikä
myöskään seuranvaihto ole päällimmäisenä mielessä. Jos Kakkosessa ensi kaudella
pelaan, teen sen IFK:ssa.
Onko jotakin
mistä itse vielä haluaisit puhua tai muuten vain nostaa esille?
– Stadin Kingeille iso kiitos siitä että ovat
kannustaneet meitä ja reissanneet perässämme ympäri maata taas tämän vuoden!
Kiitos myös kaikille kotiotteluiden vapaaehtoisille, seuratyöntekijöille ja
kaikille jotka ovat olleet tässä mukana. Vaikka urheilullinen tulos oli mikä
oli, paljon aikaa ja vaivaa on silti uhrattu viimeisen 10 kuukauden aikana.
– Tilanne oli tänä vuonna tällainen, nyt
täytyy vain rakentaa homma uudestaan. Työkalut siihen ovat ihan hyvät ja jos
IFK nousee takaisin Ykköseen, on siellä mahdollista pärjätä myös pienemmällä
budjetilla; pitää vain hyödyntää pääkaupunkiseudun pelaajamassa paremmin. Pää
pystyyn ja eteenpäin – tässä kohtaa ei enää kannata ruveta synkistelemään!
Kuvat: Henrik Alfthan, Patrik Sjögren