On kulunut melko tarkalleen kaksi vuotta siitä kun Jani Honkavaara aloitti HIFK:n päävalmentajana. Heti ensimmäisellä kaudellaan ”Honsu” luotsasi tähtirinnat Ykköseen. Tänä vuonna HIFK:n taipaleelle mahtui sekä ylä- että alamäkiä, mutta kaikesta huolimatta punapaidat pelaavat Ykkösessä myös kaudella 2012. Eivät kuitenkaan enää saman valmentajan alaisuudessa, sillä Honkavaara ilmoitti lokakuussa jättävänsä tehtävänsä tämän kauden jälkeen.
HIFK:n kausi on päättynyt ja tuloksena oli yhdeksäs sija Ykkösessä. Oletko tähän saavutukseen tyytyväinen?
– Olen. Sijaan seitsemän olisin ollut todella tyytyväinen, mutta tällä kertaa pitää olla tyytyväinen siihen mitä oli otettavissa. Olemme kuitenkin Suomen mittakaavassa lähellä Top20:ta, joten nousu on ollut varsin nopeaa.
Kehittyikö joukkueen peli kauden kuluessa sillä tavalla, kuten tarkoitus oli?
– Kyllä ja ei. Joukkueen rakentaminen oli vaikeaa, koska suurin osa kauden 2010 joukkueesta on selvää 4-4-2 – ainesta. Uudet pelaajat olivat sen sijaan tottuneet 4-3-3 – pelaamiseen, joten jouduimme talvella tekemään kompromisseja ja kokeiluja. Alkukeväästä peli alkoi luistaa 4-2-3-1 – järjestelmällä, joten aloitimme kauden sillä.
– Peli pyörikin mallikkaasti, mutta oli kovin tehotonta. Tietynlaiset pelaajatyypit puuttuivat, mutta silti pelasimme mielestäni hyvää jalkapalloa. Suoraviivaisuutta ja röyhkeyttä hyökkäyspäässä kuitenkin puuttui, joten jouduimme palaamaan 4-4-2:een, mikä myös toi tulosta.
– Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että pelasimme keskikesän tappioputken aikana paremmin kuin alku-tai loppukaudesta, mutta tulosta vain ei tullut. Lisäksi aloimme tehdä tappioputken aikana sellaisia virheitä, jotka olivat omalla tavallaan käsittämättömiä ja täydellisen yllättäviä, ja voittamisesta tuli vaikeaa. Virheistä piti päästä eroon joten siirryimme perusvarmaan 4-4-2 – pelaamiseen, mikä sitten osoittautui ihan järkeväksi muutokseksi.
HIFK:n puolustus piti varsin hyvin, sen sijaan hyökkäyspeliä leimasi ajoittain yksipuolisuus ja tehottomuus. Mikä tähän oli mielestäsi syynä?
– Laitapelaajamme ja hyökkäyspelaajamme eivät olleet riittävän maaliahneita. Tässä voin itsekin katsoa peiliin, koska kuvittelin että voimme riittävän nopeasti pelaamalla saada laidat aukeamaan. Mutta Ykkösen tasolla joukkueet puolustavat nöyrästi ja alhaalla oman maalin edessä, mikäli vastustaja hallitsee peliä.
– Lisäksi epäonnistuimme nopean suunnanmuutoksen harjoittelussa. Se ei ollut riittävän konkreettista. Suunnanmuutoksen olisi pitänyt olla mukana kaikessa maalintekoharjoittelussa. Tällä kaudella pelimme kääntyi puolustuksesta hyökkäykseen liian hitaasti ja palloa sahattiin liikaa poikittain.
Keskellä kesää joukkue ajautui kuuden ottelun mittaiseen tappioputkeen. Millä keinoilla tästä ahdingosta noustiin?
– Kovalla uskolla, Stadin Kingien kannustuksella, kahdella keltaisella Mokari-paidalla ja voitolla PS Kemistä.
– PS Kemi – ottelu oli kauden tärkein peli. Se voitettiin tiiviillä puolustamisella – jota oli harjoiteltu kaksi viikkoa – sekä murtautumisharjoituksella, jonka Tema (Kankkunen) veti ottelua edeltävänä torstaina. Kemi-ottelun maali on malliesimerkki hyvästä murtautumisesta: Jukka Halmeen loistava puolenvaihto, Mergim Kastratin leikkaus sisään sekä Sami Okkosen loistava pystyjuoksu vastustajan puolustuslinjan taakse. Hienoja vastakkaisia liikkeitä!
HIFK:n saldo 12 kotiottelussa oli 5-1-6. Olisiko Brakun kotiedusta voinut ja pitänyt saada enemmän irti?
– Olisi. Jotkut noista tappioista olisi pitänyt kääntää tasapeleiksi tai voitoiksi, mutta esimerkiksi FC Lahti ja FC KooTeePee olivat meille tällä kaudella liikaa. Emme tehneet kummallekaan maalin maalia.
Sisältyikö kauteen sellaisia käännekohtia jotka voisi mainita?
– Kemin voitto oli tärkein peli henkisesti ja myös sarjasijoituksen kannalta. Viimeinen ottelu PK-35 Vantaata vastaan oli myös hieno peli, ja varsinkin minulle merkityksellinen.
Mikä oli parasta ja mikä pahinta jalkapallokaudessa 2011?
– Parasta oli Ykkönen; se oli kovatasoinen ja jännittävä. Pahinta oli alkukauden sarjajärjestelmä- ja sopupelisekoilu.
Sinulla oli alunperin kauden 2012 loppuun saakka ulottuva sopimus HIFK:n kanssa. Missä vaiheessa päätit, että tähtirintojen valmentaminen jääkin tähän syksyyn?
– Ajatus kypsyi varsin myöhään. Aloin jo rakentaa joukkuetta kaudelle 2012, jolloin tajusin että urakka on minulle liian iso. Olisin voinut tietysti vain sulkea puhelimen, odottaa joulukuuhun saakka ja toivoa parasta, mutta en halunnut hoitaa hommaa siten.
– Halusin rakentaa ensi kaudeksi voittavan joukkueen, joka pelaa aktiivista jalkapalloa. Minulle oli todella suuri pettymys kun tajusin, etten voikaan tehdä sitä.
– Olen todella pahoillani siitä etten pitänyt sopimuksestani kiinni. Toisaalta ajattelin, että motivoitunut uusi valmentaja on seuralle ja pelaajille parempi kuin huonosti motivoitunut valmentaja. Uskon vakaasti että tein oikean päätöksen.
Ykkösessä valmentaminen on raskasta, etenkin perheelliselle ja työssäkäyvälle miehelle. Mutta kuinka raskasta?
– Todella raskasta.
Millaiset fiilikset sinulle jäi kahdesta kaudestasi HIFK:n päävalmentajana?
– Hyvät fiilikset tietenkin! Olen todella kiitollinen siitä että HIFK antoi minulle mahdollisuuden. Lisäksi olen todella ylpeä siitä minne pääsimme. Matka Ykköseen saakka oli upea, ja matkan varrella tietenkin sattui kaikenlaista. Tapasin lisäksi hienoja ihmisiä, joilla on aitoja – ja yleensä isoja – tunteita seuraa kohtaan.
Kuvat: Henrik Alfthan, Aino Kolehmainen
