On kuitenkin aina paikallaan palata ensin lähtöruutuun. Fredrik Haga, 49, aloitti jalkapalloilijan uransa kotikaupungissaan Pietarsaaressa, jossa hänen seuransa oli luonnollisesti Jaro. Fredi pelasi keskikentällä Jaron edustusjoukkueessa vuosina 1980-87, jolloin seura majaili 1. ja 2. divisioonassa. Tämän jälkeen työ Finnairilla toi miehen Helsinkiin. Jalkapallokentillä tämä tarkoitti yhtä kautta FinnPa:ssa ja toista HPS:ssä, sitten alkoi uusi vuosikymmen ja samalla myös uusi luku tarinassa…
Pelaajasta valmentajaksi
Yhteenvedon omaisesti voidaan todeta että Fredrik Haga on vaikuttanut HIFK:ssa 1990-luvulla lähinnä edustusjoukkueessa ja 2000-luvulla ennen kaikkea seuran junioripuolella. Pelaajaura päättyi polvivamman takia jo 1991 mutta heti seuraavana vuonna Fredi oli taas mukana, nyt joukkueenjohtajan ominaisuudessa. Ja seuraava askel oli ryhtyä valmentamaan HIFK:n 2. divisioonassa pelaavaa edustusjoukkuetta. Fredrik Haga toimi tähtirintojen päävalmentajana kahteen otteeseen, 1993-94 sekä 1997. Mutta alku oli todella vaikea.
– Siitä vuodesta (1993) voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Pelaajaliikenne oli vilkasta koko talven ja kevät siten hankalaa aikaa. Olimme aikataulusta myöhässä ja joukkue oli valmiina vasta juuri ennen sarjan alkua. Tämän seurauksena HIFK:n saldo kymmenen kierroksen jälkeen oli vaivaiset viisi sarjapistettä. Matkaa putoamisviivan paremmalle puolelle oli kymmenisen pistettä joten olimme käytännössä jo poissa pelistä. Kesätauolla joukkue olikin hyvin lähellä jättää sarjan kesken. Pidimme sitten kriisikokouksen ja siitä tuli käännekohta, kertoo Fredi.
– Vaikeassa tilanteessa joukkue osoitti todellisen voimansa. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Päätimme jatkaa täsmälleen samalla tavalla emmekä tehneet myöskään pelaajistoon muutoksia. Kun syyskierros alkoi olimme ehtineet harjoitella enemmän, ajaa pelitavan sisään ja löytää oikean roolin jokaiselle. Sitten kaikki lähti kulkemaan. Viimeisestä 12 ottelusta joukkue voitti yksitoista ja oli lopulta jopa lähellä nousua 1. divisioonaan. Yhteishenki oli huipussaan ja hyvin tärkeää oli että myös HIFK:n jalkapallojaoston silloinen puheenjohtaja Pekka Hämäläinen tuki täysin valitsemaamme linjaa.
Kuva kaudelta 1997, jolloin HIFK karsi noususta Ykköseen.
Kahden edustusjoukkueessa vietetyn työrupeaman välissä Fredi ehti valmentaa myös HIFK:n A-junioreita, eli 1978 syntyneiden ikäluokkaa, josta moni on edelleen seuran toiminnassa mukana. Tavoitteena on että myös nykyisten juniorijoukkueiden pelaajista tulee samalla tavalla IFK-laisia. Fredi palasi 1997 taas edustusjoukkueeseen, joka parin heikomman vuoden jälkeen pelasi hyvän kauden edeten aina nousukarsintoihin saakka. Tämän jälkeen seurasi muutama rauhallisempi vuosi jalkapallorintamalla. Aika meni työhön ja talonrakentamiseen, minkä lisäksi Hagan perheeseen syntyi kaksi poikalasta. Fredi käväisi myös FC Hongassa valmennustehtävissä kaudella 1999.
Junioripäällikkö Haga
Välivuosista huolimatta Fredrik Haga oli lähellä seuraa koko ajan.
– Työtovereihini kuului nimittäin Marcus Winter (edustusjoukkueen valmentaja ja manageri) ja hänen kauttaan tiesin mitä HIFK:ssa tapahtui. Syksyllä 2001 oli sitten aika tehdä paluu, tällä kertaa junioripäällikön tehtävissä. HIFK:n junioritoiminta oli päättynyt vuotta aikaisemmin kun kaikki joukkueet siirtyivät PK-35:n lipun alle. Joten nyt oli jälleen kerran aloitettava työ alusta.
– Mutta oikeastaan emme edes aloittaneet nollasta vaan pakkasen puolelta. Mikäli aloittaa nollilta on maine sentään neutraali, mutta HIFK:n tapauksessa uskottavuus oli kärsinyt kovia kolhuja. Kaikesta huolimatta ensimmäisiin harjoituksiin Hietsun kuplassa osallistui kahdeksan pikkupoikaa, melkein kaikki Minerva-koulun eskarista. Mainittakoon että pojista kolme on edelleen toiminnassa mukana. Mutta alussa kaikki oli hyvin pienimuotoista. Perustimme aina uuden nappulajoukkueen joka vuosi minkä lisäksi 1993 syntyneet juniorit tulivat takaisin PK-35:sta. Vuonna 2010 HIFK:lla oli vihdoinkin juniorijoukkue jokaisessa ikäluokassa, selostaa Fredrik Haga vuosituhanteen vaihteen jälkeistä kehitystä.
Fredi ja HIFK:n nappulat SAPA-turnauksessa keväällä 2003. Ylärivin pojista kolme pelaa nykyisin HIFK Akademin B-juniorijoukkueessa.
Seuran vastoinkäymiset eivät kuitenkaan olleet ohi vielä syksyllä 2001. Kun toiminnan jälleenrakentaminen alkoi, halusi junioripäällikkö Haga että junioripuoli toimii taloudellisesti itsenäisenä yksikkönä. Tämä oli täysin loogista jo siksi että HIFK:n edustus ja nappulajoukkueet elivät kuin kahdessa eri maailmassa, mitään tekemistä toistensa kanssa näillä ei ollut. Mutta erityisen tärkeäksi junioreiden riippumaton taloudenpito osoittautui keväällä 2003, kun F.C. HIFK ajautui konkurssiin ja 1. divisioonassa pelannut edustusjoukkue lopetti toimintansa.
– Sitä luulisi että konkurssi on pahinta mitä voi tapahtua, mutta nyt kahdeksan vuotta myöhemmin voi sanoa että se oli oikeastaan juuri mitä seura tarvitsi. Matka alimmilta sarjatasoilta on ollut pitkä mutta toiminta on nyt terveellä pohjalla. Tom Jokinen on tehnyt loistavaa työtä edustusjoukkueen hyväksi kun taas junioripuoli on muodostanut seuralle toisen tukipylvään. Ja vähitellen molemmat ovat sekä kasvaneet että lähentyneet toisiaan. Meillä on lisäksi ollut oikeat ihmiset oikeissa tehtävissä oikeaan aikaan, joten eri ryhmittymät ovat henkisesti löytäneet toisensa vaivattomasti, kuvailee Fredi.
Toiminnanjohtaja Haga
On kuitenkin muistettava että mies on ollut mukana muutenkin kuin junioripuolella. Hyväksytyn Suora Seuratuki – hakemuksen myötä HIFK:n hallitus päätti kaksi vuotta sitten, että Fredrik Hagasta tulee seuran toinen kokopäivätyötä tekevä henkilö nykyaikana (Eero Laurila oli astunut valmennuspäällikön virkaan hiukan aikaisemmin). Syyskuussa 2009 Fredi aloitti HIFK:n toiminnanjohtajana, ja hänen ensimmäinen suuri tehtävänsä oli löytää edustusjoukkueelle uusi päävalmentaja.
Toiminnanjohtaja Fredrik Haga ja valmennuspäällikkö Eero Laurila HIFK:n toimistossa Olympiastadionilla.
– Gert Remmel oli tehnyt hyvää työtä ja tuonut seuraan paljon uutta, mutta hän oli siirtymässä FC Hongan riveihin. Halusin silti meidän jatkavan samalla linjalla: löytää pidemmäksi aikaa valmentaja, jolla on menestyksennälkää ja jolla ei ole tapana kiertää koko ajan seurasta toiseen. Jani Honkavaara oli yhtenä nimenä listalla alusta alkaen. Prosessi oli kuitenkin pitkä ja pyrin tekemään perusteellista työtä. Kävin asioita läpi mm. vanhojen pelitovereiden kanssa, jotka tunsivat ”Honsun” jo Seinäjoen ajoilta.
– Mutta kun keskustelut alkoivat, asiat etenivät hyvin nopeasti. Oli välittömästi selvää että Honsu haluaa HIFK:hon ja me haluamme hänet. Ja tänä päivänä voi varmaankin sanoa että tämä oli kaikin puolin onnistunut veto. Alusta alkaen tarkoituksena on lisäksi ollut että yhteistyöstä tulee pitkäaikainen. Jatkuvuus on aina tärkeää, oli kyse valmennusportaasta tai pelaajista. Niinpä myös suuri osa viime kauden pelaajista jatkaa joukkueessa vaikka olemme nousseet Ykköseen, kertoo Fredi.
Muistoja menneestä ja katseita tulevaan
Kahdenkymmenen vuoden aikana Fredrik Haga on kokenut HIFK:ssa lähes kaiken. Onko mahdollista luetella kohokohtia ja tärkeitä persoonia tänä aikana?
– Kohokohtiin kuuluu ensimmäinen vuoteni valmentajana (1993) – tulin tavallaan tyhjästä, mutta pärjäsin – sekä syksy 2001, joka oli uskomattoman tärkeä hetki. Oli aivan ratkaisevaa saada junioritoiminta käyntiin silloin. Seurassa on ollut paljon tärkeitä ihmisiä, oikeita sankareita, ja on vaikea ryhtyä luettelemaan kaikkia. Mainittava on kuitenkin Pekka Hämäläinen, Helge Jansson, Gary Sundberg ja etenkin Carl-Magnus Ekman. ”Calle” teki kulissien takana valtavasti työtä ja otti harteilleen tehtäviä joita kukaan muu ei halunnut hoitaa.
Millainen on eroavan toiminnanjohtajan näkemys HIFK:n tilanteesta nyt ja tulevaisuudessa?
– Tämänhetkinen tilanne on erittäin hyvä, olemme menneet todella paljon eteenpäin. Talven aikana on ollut kova työ nostaa seuran toiminta Ykkösen vaatimalle tasolle, mutta siinä on onnistuttu. Tärkeintä on nyt vakiinnuttaa asemamme ja kehittää sekä henkilö- että taloudellisia resursseja. Eikä mikään viittaa siihen etteikö näin myös tapahtuisi.
– Tulevaisuutta ajatellen omien harjoitus- ja pelitilojen puute on suurin haasteemme – luonnollisesti talouden ohella, mutta sehän on itsestäänselvyys. Mikäli halutaan laajentaa toimintaa ja luoda seuraan imua kaikilla tasoilla, on olosuhteiden merkitys ratkaiseva. Tämä on tällä hetkellä suurin jarru kehitykselle. Muuten potentiaalia kyllä löytyy eikä ole lainkaan mahdotonta että HIFK on liigajoukkue 4-5 vuoden kuluttua. Tänä päivänä on kuitenkin vaikeaa hahmottaa Suomen jalkapallokarttaa edes kahden vuoden päähän, sillä epävarmuus on monella taholla niin suurta.
Ja miltä näyttää tulevaisuus Fredrik Hagan osalta?
– Olen ollut virkavapaalla UPS:sta (United Parcel Service) kahden vuoden ajan, mikä on antanut mahdollisuuden toimia HIFK:ssa kokopäiväisenä toiminnanjohtajana. Mutta kolmatta vuotta ei enää voitu järjestää joten palaan vanhalle työpaikalleni kesän jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin jättämässä HIFK:n ja jalkapallon, päinvastoin.
– Aikomuksenani on olla käytettävissä myöhemmin ja palata vähintään yhtä suurella tarmolla kuin aikaisemmin. Ja olen seurassa joka tapauksessa mukana, pelaahan nuorempi poikani HIFK:n E-junioreissa. Vuosien aikana kertyneen kokemuksen lisäksi olen kouluttautunut A-valmentajaksi sekä suorittanut johtamisen erikoistutkinnon SPL:ssa, joten minulla on edelleen paljon annettavaa. Tämä ei ole päätepysäkki. Mutta tulevaisuus näyttää mitä ryhdyn tekemään, lopettaa Fredrik Haga.
Kuvat: Henrik Alfthan, Peter Jansson (Lehtikuva)
