Pelaajan ominaisuudessa Jani Honkavaara ehti tahkota maamme ylimpiä sarjoja pitkälle toistakymmentä vuotta. Valmentajan ura alkoi FC Viikinkien organisaatiossa ja sieltä ”Honsu” siirtyi HIFK:hon puolitoista vuotta sitten. Debyyttikausi tähtirinnoissa oli täysosuma, sillä HIFK nousi Ykköseen ainoana Kakkosen 42 joukkueesta. Viime vuoden lopulla Honkavaara aloitti lisäksi opinnot JVK:ssa (Jalkapallovalmentajakoulu). Siviiliammatiltaan Honkavaara, 35, on äidinkielen opettaja.
Johdatit päävalmentajan ominaisuudessa HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. Oletko havainnut seurassa muutakin kuin urheilullista kehitystä viimeisen puolentoista vuoden aikana?
– Oikeastaan jo hivenen ennen nousua alkoi olla sellaisia merkkejä, että seura alkaa herätä tajuamaan jalkapallo-HIFK:n mahdollisuudet. Nousun jälkeen on tehty paljon mutta selvää on, että pientä turnausväsymystä on seuraihmisissäkin. Moni kun käy HIFK:n lisäksi jossakin päivätyössä.
– Olemme menneet valtavasti eteenpäin ottelutapahtuman rakentamisessa, mikä näkyi jo harjoituskauden otteluissa. Hoidamme niissäkin kaiken viimeisen päälle emmekä aliarvioi edes talvikauden yleisöä. Toivottavasti vielä kenttäolosuhteet saataisiin sellaiseen kuntoon että voitaisiin puhua todellisesta HIFK-yhteisöstä. Oma kenttä olisi edelleen enemmän kuin tarpeen.
Kuinka HIFK:n harjoituskausi on päävalmentajan näkemyksen mukaan sujunut?
– Vaihtelevasti. Aloitimme hyvin mutta talven keskivaiheilla olimme pelillisesti hukassa, ja nyt on kurssi saatu taas käännettyä. Toivottavasti opimme – sekä minä että pelaajat – keskitalvesta jotakin; ainakin omista pelillisistä heikkouksistamme ja vahvuuksistamme.
Talvikausi on ollut kenties historian sekavin suomalaisessa jalkapallossa. Erilaiset epäselvyydet ovat koskeneet lähinnä Veikkausliigaa mutta niillä on ollut vaikutuksensa myös Ykköseen. Ovatko jatkuvat kohut häirinneet HIFK:n valmistautumista alkavaan kauteen?
– Lähinnä joukkueenjohtaja Joona Haaviston talvi on ollut kaiken hämmingin takia varsin työntäyteinen. Joukkuetta kuohunta ei sinänsä ole haitannut, mutta uusi ohjelma on AC Oulun myötä todella paljon huonompi kuin alkuperäinen 12 joukkueen ohjelma.
– Heittäisin ilmoille kysymyksen, voisiko joku Palloliiton väestä edes pahoitella tätä tilannetta. Nyt tuntuu siltä että Palloliitto saa mokata vaikka kuinka paljon eikä sitä rankaise kukaan, mutta liitto itse puolestaan räpsii seuroille sakkoja ajoittain varsin hatarin perustein.
– Anteeksipyyntö olisi mielestäni paikallaan. Näin minä opetan oppilailleni koulussa: jos mokaa, ottaa vastuun tekemisistään ja pyytää anteeksi. Tietysti voi olla niinkin että Palloliitto ajattelee, ettei sen toiminnassa ole mitään parannettavaa…
Millaiset harjoittelumahdollisuudet on Ykkösen joukkueella Helsingissä? Joudummeko kenties antamaan näissä asioissa tasoitusta maakuntien joukkueille?
– Saamme kaupungilta kolme tunnin vuoroa, joista yksi on puolella kentällä! Tämä varmaan kertoo kaiken tasoituksesta.
Mitkä asiat HIFK:n pelissä ovat jo kunnossa ja missä asioissa on kenties vielä parantamisen varaa?
– Kaikessa on aina parannettavaa. Muutimme pelaamistamme talvella aika paljon, koska tämä joukkue on vain niin erilainen kuin viime kauden joukkue. Työsarkaa riittää siis vielä pitkäksi aikaa.
Toimit nyt toista vuotta HIFK:n päävalmentajana. Onko joukkueen peliin odotettavissa muutoksia viime kaudesta? Esim. onko 4-4-2 – ryhmitys mielestäsi nykyjoukkueelle paras mahdollinen?
– 4-4-2 toimi talvella joskus hyvin, joskus huonosti. Systeemissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta roolitus ei ihan toiminut.
– Olemme muuttaneet paljon. Puolustamme eri tavoin ja hyökkäämme eri tavoin. Joukkue on erilainen kuin viime kaudella, joten kaikki viime vuoden jutut eivät ole käytössä. Hienoa olisi jos voisimme vaihdella kenttäryhmitystä vastustajan mukaan, mutta siten että omat vahvuutemme edelleen näkyvät. Ryhmitys ei siis välttämättä ole 4-4-2.
HIFK:hon on tullut kymmenkunta uutta pelaajaa. Onko joukkue harjoituskauden aikana hitsautunut yhteen toivomallasi tavalla?
– On hitsautunut, mutta se kesti pidempään kuin odotin. Henkinen ja pelillinen hitsautuminen tulee sitten tulosten myötä. Kymmenen pelaajaa on aika paljon, mutta tarvitsimme tällaista muutosta. Aika näyttää mikä henkinen kapasiteettimme on.
HIFK:n pelaajarinki vaikuttaa yleisesti ottaen laajalta. Poikkeuksen tekee hyökkäysosasto, etenkin Daniel Antmanin pitkän sairausloman johdosta. Hakeeko HIFK vielä vahvistusta hyökkäyspuolelle?
– Hakee, mutta järkevästi. Verkkoja on vesillä lähellä Englannin kanaalia.
– Meillä on laaja rinki pelaajia mutta jos kolme pelaajaa on loukkaantunut, se ei enää ole laaja. Kaikki on suhteellista. Nyt on toki haastava tilanne kun kaikki ovat ”Dania” lukuun ottamatta terveinä. Kaikille pitäisi antaa peliaikaa mutta se ei ole mahdollista, vaikka kaikki sen ansaitsisivat.
Suoritat parhaillaan JVK-opintoja. Niiden merkeissä olet mm. käynyt Ruotsissa tutustumassa Örebro SK:n toimintaan. Mitkä ovat suurimmat havaitsemasi erot Suomen ja Ruotsin välillä, kun jalkapallosta on kyse?
– Yhteiskunta tukee Ruotsissa aivan eri tavalla. Ruotsissa kunnat, esim. Örebro, ovat osoittaneet kullekin seuralle oman kentän, jota nämä hoitavat ja hallinnoivat. Kaikilla seuroilla on oma ”stadion”, jopa kakkosdivarin joukkueilla. Useilla on myös klubirakennus.
– Tämä antaa mielettömät mahdollisuudet seurojen oman toiminnan kehittämiseen. Suomessa, esim. Helsingissä, kaupunki jakaa seuroille vuoroja sieltä täältä, eikä minkään seuran toiminta pääse sinänsä kehittymään.
– On pakko myöntää että Ruotsin jalkapalloliitto ja kunnat tekevät monia asioita – hyvin yksinkertaisiakin – järkevämmin kuin Palloliitto ja esimerkiksi Helsingin kaupunki. Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on päätöksistä.
– Harjoittelu on itsessään melko samanlaista kuin Suomessa. Seurat vain ovat hyvin hoidettuja ja niillä on kunnan tuki takanaan.
Mitä vastustajia pidät Ykkösessä kovimpina?
– Lista on pitkä: FC Lahti, AC Oulu, PS Kemi, FC KooTeePee, FC Viikingit, PoPa… Silti uskon että pystymme nämä kaikki haastamaan.
Kotiottelut pelataan Brahen kentällä. Oma mielipiteesi ”Brakusta” ja työskentelystä siellä?
– Braku tuntuu hyvältä paikalta, koska viime vuonna pelattiin siellä täällä. Toivotaan että saadaan kaupungin tuki sille, että voisimme kehittää kenttää ja ottelutapahtumaa. En usko että se on keneltäkään pois, jos HIFK:n toiminta keskittyisi Brakulle. Kaupunki voisi tällöin olla huoletta, koska ”vakituinen” käyttäjä on aina parempi kuin satunnainen.
Mitkä ovat joukkueen kilpailulliset ja pelilliset tavoitteet kaudella 2011?
– Sijat 1-7. Pelillisesti tavoitteena on pelata aktiivista puolustuspeliä ja tehokasta hyökkäyspeliä.
Mikä on parasta ja mikä pahinta HIFK:n päävalmentajana toimimisessa?
– Parasta ovat ottelutapahtumat, koska niissä on ”sitä jotain”. Sitä on vaikea selittää; fiilis on HIFK:ssa niin erilainen kuin muissa seuroissa joissa olen ollut. Enkä tarkoita pelkästään Stadin Kingien tuomaa fiilistä, vaan muutakin. Pahin on varmaan vielä edessä, toivottavasti todella kaukana.
Onko vielä jotakin mitä itse haluaisit sanoa tai kommentoida? Sana on vapaa!
– Täytetään Braku! Joka kerta!
Kuvat: Aino Kolehmainen, Henrik Alfthan