Tuloksellisesti HIFK:n kausi oli melkoista vuoristorataa. Alussa kaikki
meni penkin alle ja kuudesta ensimmäisestä ottelustaan punapaidat
saalistivat ainoastaan yhden sarjapisteen. Jatkossa tahti parani mutta
aina syyskuuhun saakka HIFK majaili sarjataulukossa putoamisviivan
huonommalla puolella. Onnistuneen loppukirin ansiosta melkoisesti
muuttunut joukkue saavutti A-lohkon seitsemännen sijan, mikä oli
täsmälleen sama tulos kuin kaudella 2008.
Palataan alkuun eli viime vuoden loppuun. Oliko sinulle yllätys, että
joukkueeseen jäi niin vähän pelaajia kauden 2008 joukkueesta, ja mitä
pidät syynä tähän vaihtuvuuteen?
– Yllätys se todellakin oli. Osalle pelaajista toki avautui
mahdollisuus siirtyä pelaamaan jalkapalloa korkeammalla sarjatasolla.
Ja osittain vaihtuvuus kenties johtui siitä että valmennusryhmä meni
täysin uusiksi. Oli uudet ihmiset joilla oli erilaiset metodit ja
erilaiset ajatukset jalkapallosta. Tuntematon tulevaisuus aiheuttaa
aina epävarmuutta. Ja sitä enemmän HIFK:ssa jatkaneiden
konkaripelaajien – kuten Markus Tanner, Riku Pyhälä ja Peter
Standertskjöld-Nordenstam – arvo nousi silmissäni.
Talvikaudella HIFK:n vastustajat harjoitusotteluissa olivat monta
kertaa varsin köykäisiä. Ennen sarjan alkua et pitänyt tätä ongelmana.
Onko mieli muuttunut?
– Vähän voin ottaa sanomisiani takaisin. Ohjelmaan olisi voinut
lisätä pari-kolme Ykkösen tasoista vastustajaa. Ei tämä kuitenkaan
kokonaan selitä alkukautemme heikkoutta. HIFK:n peli perustui
pallonhallintaan ja sitä oli noilla otteluilla määrä harjoitella.
Yllättikö Kakkosen taso sinut? Aliarvioitko lohkon muut joukkueet?
– Sarjan taso ei niinkään yllättänyt, kyllä se oli hyvin pitkälle
juuri sitä mitä odotin. Sen sijaan yliarvioin oman oppimisprosessimme
nopeuden. Siinä tein selvän, amatöörimaisen virheen.
Oliko HIFK tosiasiassa sillä tasolla mitä se yritti olla?
– Joukkueen oikea taso tuli esille vasta elokuusta lähtien. Eri
mieltä saa olla, mutta mielestäni HIFK oli yksi sarjan viidestä
parhaasta joukkueesta. Elokuulle saakka aina vain oli jotakin sekaisin
eivätkä minun toimitsijakieltoni tietenkään asiaa paremmaksi tehneet.
– Tappio HyPS:lle sarjan avauksessa kävi meille kalliiksi.
Paikkojahan oli ratkaista ottelu jo ensimmäisellä puoliajalla, mutta
mikään ei onnistunut. Ylilatautuminen oli melkoista – yksi pelaajista
kertoi seuraavana päivänä, ettei muistanut koko ottelusta yhtään mitään
– ja painetila sen mukainen. Murheellinen KäPa-ottelu (lopputulos 0-4)
viikkoa myöhemmin käynnisti negatiivisen kierteen, jonka katkaisemiseen
meni paljon aikaa.
– Voitto HyPS:sta olisi tehnyt kaudestamme erilaisen. Enkä nyt
väitä että se olisi muuttanut joukkueen lopullista sijoitusta sarjassa suuntaan tai
toiseen. Mutta pelimme olisi ollut paljon vapautuneempaa kuin mitä nyt
nähtiin.
Saavuttiko HIFK pelillisesti niitä tavoitteita jotka joukkueelle asetit?
– Nopeassa pelitempossa saavutimme ehkä 70% siitä tasosta mikä
oli tavoitteena. Puolinopean ja hitaan pelitempon osalta lukema
oli 50%. Myöskään erikoistilanteiden saldo ei tyydytä. Suurin yllätys
oli että päästimme kulmapotkuista niin paljon maaleja. Ja itse olisi
pitänyt tehdä enemmän. Harjoittelun painopistettä oli muutettava pelipaikkakohtaisesta
joukkuepelaamisen suuntaan, koska maalinteko-ongelmat olivat
alkukaudesta niin selvät eikä maalintekosektorilla tehty oikeita ratkaisuja. On
kuitenkin muistettava että pelitapa oli aikaisempaan verrattuna
erilainen ja jokaiselle pelaajalle uusi.
Yksinkertaistitko joukkueen peliä kauden edetessä?
– Ainoastaan ensimmäisen 20 minuutin osalta. Se oli aina ottelun
kriittinen hetki, koska niin kauan vastustaja jaksoi prässätä
epäorganisoidusti. Sen jälkeen peliä vei yleensä HIFK.
Kuinka valmennus ja pelaajat käsittelivät kohtaamiaan vaikeuksia?
– Valmennuksen osalta oli vain uskottava yhä vankemmin omaan
tekemiseensä ja juurrutettava ajamiaan asioita joukkueeseen. Joskus
loppukesän aikana pidimme joukkueen kanssa palaverin, jossa Janne Bruun
esimerkillisellä tavalla astui esiin ja kertoi pelaajien fiiliksistä.
Siitä olenkin Jannelle erittäin kiitollinen! Vaikka olin monessa
asiassa eri mieltä, tämä palaveri puhdisti ilmaa ja sen jälkeen emme
pelejä juurikaan enää hävinneet.
Sisältyikö kauteen joitakin käännekohtia jotka voisi mainita?
– Jo aiemmin mainittu HyPS-peli oli yksi sellainen, joka
valitettavasti vei asioita väärään suuntaan. Toinen oli LPS-ottelu
kesäkuun alussa, jonka voitimme vieraskentällä ulosajosta huolimatta.
Kolmas erittäin tärkeä peli oli vierasottelu Grania vastaan, joka
käynnisti syksyn voittoputken.
Mikä oli kauden kohokohta ja mikä taas pohjanoteeraus?
– Pohjanoteeraus oli kevätkierroksen KäPa-ottelu, se oli todella
vaikea paikka. Kokokohta taas Peter Standertskjöld-Nordenstamin
pelaajauran viimeinen minuutti ja se miten hänet saatettiin pois
kentältä. Siinä oli jotakin tulosta tärkeämpää. Petsku on yksi upeimpia
ihmisiä jonka olen jalkapallon parissa tavannut ja voin vain ihmetellä,
ettei hän ole toiminut joukkueen kapteenina aikaisemmin.
Kakkosen A-lohkon voitti lopulta Mikkelin Palloilijat. Tapahtuiko oikeus?
– Kyllä, ehdottomasti. MP ansaitsi nousun sekä pelillisesti että
kulttuurillisesti. Joukkueella oli selkeä ja kontrolloitu pelitapa. Ja
myös kaikki taustatekijät – stadion, kenttä, kaupunki, historia –
puhuvat sen puolesta, että Mikkeli kuuluu ylemmälle sarjatasolle.
Samasta syystä on harmi että KTP putosi. Kaikesta huolimatta Kotka on
jalkapallokaupunki.
Olit kahdeksan ottelua, eli lähes kolmasosan kaudesta toimitsijakiellossa. Miten kommentoit asiaa?
– Ne olivat omia virheitäni. Vaikka ottelun erotuomari olisi kuinka
huono (HIFK – KTP) tai vaikka paikallinen media kuinka yrittäisi
mustamaalata (Keski-Uusimaa), ei voi tehdä kuten minä tein.
Amatöörimaisia virheitä joka tapauksessa. Saamani rangaistukset eivät
tietenkään olleet linjassa aikaisemman käytännön kanssa. Mutta jos joku
sai asiasta tyydytyksen niin olkoon sitten niin. Itse olen käynyt tämän
kaiken jo läpi ja elämäni jatkuu.
Tuntuuko sinusta että työsi HIFK:ssa jäi nyt kesken?
– Ehdottomasti. Kausi alkoi oikeastaan vasta heinäkuussa. Sitä
ennen oli vain taaperrusta, taistelua ja ahdistuksen torjuntaa.
Kilpailullinen tavoite (sijoituksen parantaminen edelliskaudesta) ei
toteutunut mutta olen varma että pelaajat oppivat paljon jalkapallosta,
vaikka pelin osalta prosessi jäi kesken. Ja luotan siihen että
vastoinkäymiset vain lujittivat joukkuetta.
Päättynyt kausi oli sinulle ensimmäinen aikuisten joukkueen
päävalmentajana. Mikä oli tärkein asia, minkä Gert Remmel oppi
valmentajana tästä kaudesta?
– Sellaisen ihmisen kohtaamisen, jonka elämäntilanne, tausta ja
suhtautuminen jalkapalloon on erilainen kuin minulla. Itsehän elän vain
jalkapallolle, muuta elämää ei ole eikä tule. Toinen mainittava asia on
todella ison ahdingon ja paineen purkaminen.
Oletko tyytyväinen siihen valmennus- ja taustaryhmään mitä HIFK:ssa oli?
– Olen kaikkiin erittäin tyytyväinen. Jarkko Tuomisto
(maalivahtivalmentaja) on minulle kuin oma veli, joten häntä en oikein
pysty analysoimaan. Välilllä huomaa että olemme viettäneet liikaa aikaa
yhdessä ja nytkin jatkamme täältä yhtä matkaa eteenpäin. Ville Inkilä (tekninen
assitentti) oli tärkeä lenkki, eräänlainen selkänoja, ja hän
allekirjoitti toimintafilosofiamme täysin. Joona Haavisto
(joukkueenjohtaja) teki loistotyötä, todella tehokas mies. Jonas
Pihlström (huoltaja) taas on ”Herra Blondi IFK”. Ja
fysiikkavalmentajiemme opit purivat tehokkaasti, kuten loppukaudesta
huomasi.
Haluatko sanoa pelaajista jotakin?
– Oli todella tärkeää saada Kimmo Sivula joukkueeseen.
Hän on
kypsä ihminen jolla on siviilielämä kunnossa. Lisäksi hän pitää jalat
maassa ja omaa vanhan koulukunnan työkulttuurin, eli on mahdollisimman
kaukana kaikesta bling-bling-meiningistä. Kimmo ei mennyt vaikealla
hetkellä ahdinkoon vaan pääsi takaiskuista nopeasti yli ja loi uskoa
parempaan huomiseen. Toki hän oli aloituskokoonpanon mies ja erittäin
hyvä 1 vastaan 1 – tilanteissa, mutta henkisellä puolella Kimmo Sivulan
panos oli vielä tärkeämpi kuin kentällä. Hän antoi juuri sellaista
vanhemman pelaajan tukea jota joukkue tarvitsi.
– Toukokuun aikana Atlantiksesta HIFK:hon siirtyi myös Aleksi
Ristola. On vähän harmittavaa että yhteistyömme nyt loppuu, sillä
Aleksin fyysiset ominaisuudet ovat täysin poikkeukselliset tällä
tasolla. Toimimisessa osana joukkuetta taktisessa mielessä hänellä taas
on vielä paljon kehittämisen varaa, vaikka eteenpäin tässä asiassa
mentiinkin.
– Peter Standertskjöld-Nordenstam oli ensimmäinen joka pisti
nimensä sopimuspaperiin, ilman mitään ylimääräisiä kysymyksiä tai
ehtoja. Hän oli koko talvikauden poissa tyräleikkauksen takia mutta
kuntoutti itsensä esimerkillisesti ja oli palattuaan heti joukkueen
terävintä kärkeä kaikin tavoin. Siinä näkyi myös vankka urheilijan
tausta jota jääpallon pelaaminen on vain vahvistanut. Ja kuten jo sanottu,
ihmisenä Petsku on kaikin puolin upea tapaus.
– Petrus Åström on hyvin pitkälle valmentajan unelmapelaaja. Hän
tekee enemmän kuin näkyy. Toivon kädet ristissä että Petrus jatkaa
HIFK:ssa, sillä hän olisi ensi kauden joukkueen selkäranka.
– Riku Pyhälä on todella aliarvostettu pelaaja. Hänen
siirryttyään topparin tontille emme juuri pelejä hävinneet. Parasta
Rikussa on rauhallisuus pallon kanssa, hän pelaa eikä sorru
paniikkiratkaisuihin. Ja pääpallojen voittoprosentti oli Rikulla
suorastaan huima.
– Mitä kovemmaksi peli meni ja mitä enemmän panokset kasvoivat,
sitä selvemmin näki Petri Heinäsestä ammattipelaajan taustan. Olen
kiitollinen siitä että Pete antoi kokemuksensa meidän käyttöömme tällä
kaudella.
– Jussi Leppälahti on aivan poikkeuksellinen pelaaja tälle
sarjatasolle. Otan hänestä hiukan krediittiä myös itselleni. Annoimme
nimittäin ”Kynän” pelata täysin omien vahvuuksiensa kautta ja se toi
kauden edetessä yhä parempaa tulosta. Ylipäänsä toivon että
profiilipelaajat kuten Leppälahti, Heinänen ja Pyhälä jatkavat
joukkueessa, sillä heillä on selvä identiteetti jalkapalloilijoina.
– Ja totta kai täytyy mainita Janne Bruun, joka Grani-pelistä
lähtien oli aivan mahtava. Hän itse tosin väittää ettei Grani-ottelu
ollut hänen elämänsä paras, mutta jos Janne todellakin pystyy parempaan
taitaa Serie A olla se oikea paikka hänelle. Voitto Kauniaisissa oli
elintärkeä ja siellä saavutetusta kolmesta pistettä vähintään kaksi ja
puoli olivat Jannen ansiota.
– Henri Määttä puolestaan kehittyi paljon yleispelaamisen osalta.
Meillä on käytössä pelaajien hyötyindeksi johon lasketaan mm.
peittäminen, prässääminen, ohjaaminen, kaventaminen jne, ja Määttä oli
parissa pelissä aivan joukkueen kärkeä tämän indeksin osalta. Lisäksi
Määtän röyhkeät ratkaisut ja tietty yllätysmomentti toivat lisäarvoa
peliimme. Loppukaudesta hän löysi myös uuden, hiukan nöyremmän
asenteen. Olen tyytyväinen siihen että Määttä löysi oman pelillisen
roolinsa ja kuuluihan hän myös joukkueen kapteenistoon.
Puhutaan hiukan kannattajien vaikutuksesta. HIFK on poikkeuksellinen
Kakkosen joukkue, sillä Stadin Kingit ovat aina paikalla riippumatta
siitä missä tähtirinnat pelaavat. Onko äänekäs kannattaminen voimavara
vai sekoittaako se pelaajien päät?
– Pelaajat oppivat kauden jälkimmäisellä puoliskolla
käsittelemään asian oikealla tavalla ja silloin se muuttui
voimavaraksi. HIFK:ssa pelaaminen antaa paljon, mutta usein se myös
ottaa paljon. Pelaajat kohtaavat HIFK:ssa aivan erilaiset paineet kuin
muissa saman sarjatason joukkueissa. Ja etenkin jos ei aiemmin ole
seurassa pelannut, saattaa otteisiin helposti tulla ylimääräistä
puristusta. Mutta kun pelaaja tottuu, ei ongelmaa enää ole. Silloin
kannatuksesta tulee voimavara ja turvallisuuden lähde. Ja kyllähän
Stadin Kingeillä on juuri oikea meininki, tällaista sen jalkapallossa
pitääkin olla!
Olet toiminut valmennustehtävissä monessa paikassa. Löysitkö HIFK:sta henkisen kotisi?
– Olen valmentajana aina tehnyt parhaani, mutta samalla ollut
tavallaan koditon kulkuri. Tänä vuonna löysin seuran jonka historia,
arvot ja kulttuurinen tausta ovat jotakin mihin kykenen täysin
samaistumaan. Olenhan itse syntynyt ja varttunut Tallinnan
vanhassakaupungissa, jossa katujen nimistössäkin yhä huomaa ruotsin
kielen vaikutuksen, sekä käynyt Kustaa Aadolfin kymnaasin (lukion). Stadin Kingien
puolelta taas tulee tietty kevyt, urbaani arroganssi, pöhöttyneiden
auktoriteettien kyseenalaistaminen sekä terveellä tavalla
aggressiivisen intohimoinen suhde omaan instituutioon. Kaikki nämä
yhdessä rakentavat kokonaisuuden jonka tunnen olevan kotini.
– Honkaan puolestaan menen Mika Lehkosuon ja ammattimaisen
jalkapallotoiminnan takia. Valmentajana oli vain aika ottaa se seuraava
askel. Amatöörijalkapalloon liittyy tietynlainen ultra-realismi, jota
en toista talvea oikein enää olisi jaksanut.
Suora kysymys: millainen fiilis itsellesi jäi tästä HIFK-vuodesta?
– Sanalla sanoen haikea. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta
koko tämä vuosi on ollut minulle täyttä aurinkoa. Löysin seuran jonka
tunnen omakseni ja jota käyn kannustamassa myös tulevina kausina aina
kun ehdin. Pelillisesti vuosi oli kaksijakoinen, oli erittäin huono
alku ja sitten pieniä välähdyksiä paremmasta. Kauden aikana HIFK pelasi
26 ottelua ja täysin tyytyväinen olen vain neljäänkymmeneenviiteen
minuuttiin: ensimmäiseen puoliaikaan kotiottelussamme Grania vastaan.
Silloin nähtiin sitä jalkapalloa jota HIFK:n oli minun alaisuudessani tarkoitus pelata.
Kauden alla puhuit siitä että vaihtuvuus HIFK:ssa on ollut liian suurta
ja tämä kierre on saatava poikki. Nyt kuitenkin itse jätät seuran yhden
vuoden jälkeen. Eikö tässä ole ristiriita?
– Kyllä on, etenkin kun alasarjojen käytäntöön kuuluu että
pelaajat siirtyvät valmentajan mukana seurasta toiseen. Luotan
kuitenkin siihen että vaikeudet ovat hitsanneet tämän joukkueen yhteen.
Luotan myös pelaajien elämänfilosofiaan ja harkintakykyyn. HIFK:n
seurakulttuurin ja kannatuksen tason ansiosta tässä seurassa pelaaminen
todellakin merkitsee jotakin. Jos pelaa kakkosdivisioonaa, niin kannattaa pelata
tässä joukkueessa. Eri asia on jos lähtee liigatasolle tai vaikka
ulkomaille pelaamaan tai valmentamaan. Siinä mielessä minunkin
omatuntoni on puhdas.
Millaisena näet Suomen jalkapallon, HIFK:n sekä oman tulevaisuutesi?
– Suomifutiksen osalta kaikki avaimet ovat Petri Jakosen (Suomen
Palloliiton huippujalkapallojohtaja) käsissä. Hän on voimakas johtaja ja
voi saavuttaa tuloksia 6-10 vuoden kuluttua, mikäli ei jää
sisäpoliittisen nurkkakuntaisuuden uhriksi. HIFK:n kohdalla seuran
hallitukseen kohdistuu todella kova paine. Koko rakenne ja koko
organisaatio pitäisi fokusoida vähän terävämmin, selvemmin ja
tehokkaammin, jotta kehitys jatkuisi. Mutta tapahtui mitä tahansa,
HIFK on ja pysyy aina. Omalta osaltani jatkan työntekoa ammattilaisena
ja opiskelen samalla lujasti koko ajan. Nukun kahdeksan tuntia
vuorokaudessa, kaikki muu menee jalkapallolle. Ja joskus Hongan jälkeen
koittaa sitten se seuraava etappi valmentamisen saralla.
Miten tulit toimeen HIFK:n seurajohdon kanssa?
– Koko tämän vaikean kauden aikana oli yksi ainoa palaveri jossa
hallitus halusi esittää minulle kysymyksiä, ja sekin sujui
ystävällisissä merkeissä. Hallitus antoi koko ajan valmennukselle
tukensa ja uskoi siihen mitä me teimme. Itse asiassa hallitus oli
valmis jatkamaan yhteistyötä myös tulevina kausina, mikä osoittaa että
HIFK:ssa ajattelutapa on erilainen kuin monessa muussa seurassa.
– Tulevaisuuden osalta hallituksella on ratkaiseva rooli ja
haluan vain tukea heitä tässä asiassa. Hallitus on mielestäni antanut
itsestään vääränlaisen kuvan ulospäin. Pelkästään se ettei HIFK:lla ole
velkaa on iso juttu, sillä moni suomalainen jalkapalloseura on paljon
huonommassa asemassa. Mutta kannattajat haluavat enemmän ja hallitus
joutuu vastaamaan myös siihen.
Millaisena pidät HIFK:n ensi kauden näkymiä?
– Pitkäjänteisyyttä tarvitaan joten toivon että Joona Haavisto
jatkaa joukkueenjohtajana, että suurin osa pelaajista jatkaa, että
nettitoimittaja jatkaa… Tällä tavalla luodaan jatkuvuutta ja se on
HIFK:lle erittäin tärkeää. Ja en usko että koko joukkue tällä kertaa
menee uusiksi, vaikka valmentajat vaihtuvat. Pidän hyvin mahdollisena
että suurin osa runkopelaajista jatkaa myös ensi kaudella. Itsekään en
olisi siirtynyt HIFK:sta mihinkään Ykkösen tai Kakkosen joukkueeseen,
sillä siinä ei olisi mitään järkeä.
Kuvat: Henrik Alfthan, Vilhelm Sjöström, Patrik Sjögren
