Kauden alussa HIFK/2:lta totuttiin näkemään varsin tasaisia ja
vähämaalisia pelejä. Kevään ja kesän edetessä verkot ovat kuitenkin
soineet entistä tiheämpään tahtiin, joskus jopa kentän molemmissa
päissä. Joka tapauksessa HIFK/2 on kerännyt 11 ottelusta yhtä monta
pistettä mikä oikeuttaa Kolmosen ykköslohkossa sijaan 9, muutaman
pisteen putoamisviivan yläpuolella. Näin ollen joukkue on toistaiseksi
kiinni tavoitteessaan eli sarjapaikan säilyttämisessä.
Paljon on kuitenkin kakkosjoukkueessa ehtinyt sattua ja tapahtua viime
syksyn jälkeen, minkä vahvistaa myös valmennuksesta vastaava Eero Laurila.
– HIFK/2:n menestystä ei voi mitata pelkästään tulosten
perusteella, niin iso on rakennemuutos ollut. Ja prosessi jatkuu
edelleen. Paljon on matkaa yhä jäljellä mutta suunta on selvä. Talven
harjoitusottelut sujuivat vielä lähes pelkkien tappioiden merkeissä
joten parempaan päin ollaan menossa.
Yhteistyö toimii
Muutos on melkoinen verrattuna viime kauteen, jolloin HIFK/2 vielä pelasi Nelosessa.
– Viime vuonna edustusjoukkue ja kakkosjengi toimivat täysin
erillisinä yksikköinä eikä mitään yhteistyötä silloin ollut. Nyt
pelaajia liikkuu jatkuvasti joukkueiden välillä sekä myös B-junioreiden
suuntaan. Sopivan pelipaikan löytyminen jokaiselle pelaajalle hyödyttää
kaikkia osapuolia, sanoo Laurila.
Edustusjoukkueen sopimuspelaajista Oskar Lindfors ja Antti Rikkilä sekä
nuoremmat Henrik Suonio, Henry Tenhovuori ja Valtteri Jormanainen ovat
tällä kaudella pelanneet valtaosan minuuteistaan juuri HIFK/2:ssa.
Laurila kiittelee edustusjoukkueen päävalmentajaa Gert Remmeliä
joustavuudesta mutta muistuttaa järjestelyn olevan myös ”edarin” etu.
Nuoret saavat runsaasti peliaikaa joukkueessa jonka pelilliset
linjaukset ovat samanlaiset kuin edustuksella ja B-junioreilla. HIFK/2
on myös hyvä paikka virittää loukkaantumisista toipuvia pelaajia
jälleen täyteen pelikuntoon.
Pisimmälle yhteistyö vietiin juuri kevätkierroksen päättäneessä
ottelussa Puistolan Urheilijoita vastaan. Sen HIFK/2 vei läpi
edustusjoukkueen pelaajilla.
– Edustusjoukkue on ollut sarjatauolla kolmatta viikkoa. He
tarvitsivat harjoitusottelun ennen kun taas ensi viikonloppuna jatkavat
pelejään Kakkosessa. Meillä taas osa porukasta oli jo kesälaitumilla
joten tämä oli molempien kannalta paras ratkaisu, selvittää Laurila.
(Ottelu päättyi HIFK:n voittoon maalein 8-0)
Pelimiehiä moneen lähtöön
Kuten reservijoukkueille ominaista on, koostuu HIFK/2 varsin
sekalaisesta seurakunnasta. Onhan mukana niin kakkosjengin vanha
porukka, peliaikaa hakevat edustusjoukkueen miehet kuin myös nousevat
nuoret kyvyt.
– Yhtälö on tosiaankin mielenkiintoinen, Eero Laurila naurahtaa.
Ryhmähengen ylläpitäminen on aina haasteellista joukkueessa jossa
pelaajien tavoitteet ovat hyvinkin erilaisia. Jollekin riittää
futiksesta nauttiminen Kolmosen tasolla, joku toinen tähtää ulkomaan
kentille.
Valmennuspäällikkö antaakin kiitosta kakkosjoukkueen vanhoille
pelaajille. He ovat olleet muutokseen valmiita ja sen ansiosta HIFK/2
on aikataulussa pysynytkin. Joukkueen monivuotisista luottopelaajista
tärkeitä lenkkejä ovat tälläkin kaudella olleet mm. maalivahti Kim
Lappalainen sekä joukkueen kapteeni Stephan Megyaszai. Moninaisista
aineksista on kuin onkin syntynyt mukiinmenevä soppa.
– Ja meillä on hauskaa treeneissä, Laurila heittää.
Miltä mennyt ja tuleva sitten valmentajan silmissä näyttää?
– Tuloksellisesti kevät oli aika OK. Etenkin kun otetaan huomioon
että HIFK/2 oli viimeinen nousija Nelosesta ja harjoituskaudella tuli
turpaan lähes jatkuvasti. Kevään aikana olemme raapineet kasaan suurin
piirtein ne pisteet mitkä saatavilla ovat olleet. Parin matsin
tuloksesta voi toki jossitella mutta niinhän se aina on. Olemme nyt
kuitenkin hankkineet edes jonkinlaiset asemat mistä lähteä syksyyn.
Haastava talvi on takana mutta kohti valoa mennään, päättää
Laurila.
