Gary Sundberg 70 vuotta

Gary Sundberg

Jo aivan alusta saakka on Gary Sundberg ollut IFK:n miehiä. Hän nimittäin aloitti jalkapallon pelaamisen yhdeksänvuotiaana Vasa IFK:ssa, jonka edustusjoukkue siihen aikaan kuului maan parhaimpiin. Muutamaa vuotta myöhemmin Sundbergin perhe kuitenkin muutti Helsinkiin ja lyhyen HJK-visiitin jälkeen Gary löysi itsensä jälleen IFK:sta – nyt paikallisesta ja punapaitaisesta versiosta.

  • Kävin koulua Norsenissa joten HIFK oli minulle luonnollinen valinta, Gary kertoo. Alku oli onnistunut sillä heti ensimmäisen vuoden (1956) jälkeen minut palkittiin seuran parhaana junioripelaajana. Siihen aikaan HIFK:lla oli aina hyvät juniorijoukkueet. Kun pelasin seuran B- ja A-junioreissa, voitimme piirinmestaruuden neljä kertaa peräkkäin. Mutta edustusjoukkueeseen ei helpolla noustu. Omasta juniorijoukkueestani oikeastaan vain ”Nalle” (Torbjörn Wiik) ja minä onnistuimme siinä.

Gary Sundberg debytoi HIFK:n edustusjoukkueessa 17 vuoden ikäisenä. Kesken A-juniorien harjoitusten paikalle saapui ”Ettanin” valmentaja Roland Wiik, joka halusi nähdä kuinka nuori mies pärjäisi piirin ottelussa Susia vastaan. Rolf Rosqvist, maajoukkueen keskushyökkääjä, oli loukkaantunut ja Gary tuli hänen tilalleen. Joukkuetoverit olivat todellisia huippunimiä: Stig Holmqvist, Matti Haahti, Carl-Magnus Ekman… ja tietenkin Åke Lindman.

 

Gary Sundberg ja Åke Lindman vuonna 2005.

  • Tilanne varsinaisen peliajan jälkeen oli 1-1 joten seurasi jatkoaika, muistelee Gary. Jatkoajalla onnistuin ensin tekemään maalin Kaj Sylvanderin keskityksestä. Loppuvaiheissa minut kaadettiin rangaistusalueella, Stig Holmqvist ampui ”pilkun” sisään ja voitimme 3-1. Myöhemmin, kun Bolliksella oli harjoitukset meneillään, Åke Lindman kävi vielä kehumassa minua åkemaiseen tyyliinsä: ”Helvetin hienoa! Sinusta tulee vielä tähti.” Se tuntui tietenkin mukavalta. Siitä eteenpäin olimme aina kavereita, sanoo Gary, joka itse piti muistopuheen Åken hautajaisissa pari vuotta sitten.

 

Edustusjoukkueesta liike-elämään

Koulu ja varusmiespalvelus vaativat kuitenkin osansa ja kesti vuoteen 1962 ennen kun Gary Sundberg alkoi toden teolla päästä edustusjoukkueen toimintaan mukaan. Jo samana syksynä hän pelasi toisessa osaottelussa Olympiastadionilla, kun hallitseva Suomen mestari HIFK kohtasi itävaltalaisen Austria Wienin Euroopan Cupissa. Kansainväliset ottelut saivatkin Garyn aina syttymään – oli sitten kyseessä HIFK:n pelimatkasta ulkomailla tai Helsingin ja Tukholman välisestä kaupunkiottelusta.

  • Olin hyvä tekemään maaleja, mutta tarvitsin ympärilleni kavereita luomaan tilanteita, sanoo Gary. Ja toinen asia oli että en keskittynyt jalkapalloon aivan täysillä. Menin nimittäin armeijan jälkeen naimisiin ja silloinhan oli syytä alkaa tienata rahaa. Ja se taas onnistui parhaiten alkamalla myyjäksi. Myin kaikkea mahdollista; mm. käytöstä poistettuja panssarivaunuja panssarirykmentistä tielaitokselle, joka oli teräksen tarpeessa.

Kerättyäni tarpeeksi rahaa saatoin perustaa ensimmäisen yritykseni Teknolon Oy:n vuonna 1966. Tämä merkitsi käytännössä myös pelaajaurani loppua. Viimeinen kausi huipputasolla jäi myös parhaaksi; Gary Sundberg teki 11 maalia 17 ottelussa ja oli näin HIFK:n paras maalintekijä mestaruussarjassa kaudella 1966.

Tämän jälkeen painopiste siirtyi liike-elämän puolelle ja hyvin sujui tälläkin alalla. Teknolon myi teknisiä muoveja sekä laiterakentamista teollisuudelle, kasvaen vuosien kuluessa hyvinkin menestyksekkääksi yritykseksi. Mutta myöhemmin nähtiin että Garylla kaikesta huolimatta olisi aikaa myös jalkapallolle, kunhan tämä ei tapahtunut liiketoiminnan kustannuksella.

  • On mahdotonta ehtiä harjoituksiin mikäli johtaa 30-40 työntekijän firmaa. Ja silloin ei myöskään pääse pelaamaan. Tällainen oli käytäntö HIFK:ssa, toteaa Gary. Mutta 1970-luvun alussa tulin ylipuhutuksi ja pelasin pari vuotta Grankulla IFK:ssa, ensin kolmosdivarissa ja nousun jälkeen kakkosessa. En halunnut pelaamisesta mitään korvausta, halusin vain tietyt vapaudet harjoittelun suhteen jotta ehtisin hoitaa liikeasioita. Siihen aikaan Grania johtivat Ove ja Elisabeth Rehn, ja heidän kanssaan oli helppo sopia asioista.

Jalkapallojaoston puheenjohtajana HIFK:ssa

Sitten koittaa syksy 1974 ja HIFK on suurissa vaikeuksissa. Kahden mitalisijan jälkeen tähtirinnat olivat kauden 1972 alla mestariehdokkaita, mutta tuloksena olikin putoaminen 1. divisioonaan. Ja kaksi vuotta myöhemmin on aika ottaa seuraava askel alaspäin sarjajärjestelmässä. Silloin jalkapallojaoston puheenjohtaja Helge Jansson ottaa yhteyttä Gary Sundbergiin, ja Gary ottaa vuotavan HIFK-laivan komentoonsa. Velkoineen kaikkineen, luonnollisesti.

  • Ajat olivat varsin raskaat sillä HIFK oli menossa aivan väärään suuntaan. Pidin kuitenkin huolen siitä että velat maksettiin ja talous saatiin tasapainoon. Panostimme junioritoimintaan (HIFK:n A-juniorit sijoittuivat SM-sarjassa neljänneksi vuonna 1977) ja ryhdyimme vähitellen nuorentamaan edustusjoukkuetta. Toimin itse myös joukkueenjohtajana ja lisäksi olin tarpeen vaatiessa valmiina hyppäämään kentän puolelle, kertoo Gary ajastaan HIFK:n jalkapallojaoston puheenjohtajana 1975-78.

 

HIFK:n joukkuekuvasta 1977. Keskellä Gary Sundberg, oikealla Tom Jokinen.

Viimeksimainitun kaltainen tilanne syntyi kauden 1977 lopulla, jolloin punapaitoja uhkasi putoaminen. Viimeisessä vierasottelussa JyP:iä vastaan Jyväskylässä Gary meni kentälle ja teki kaksi maalia. HIFK voitti lukemin 1-2 ja näin oli sarjapaikka 2. divisioonassa varmistettu. Seuraavana vuonna Gary Sundberg oli kuitenkin varmistamassa aivan toisenlaista asiaa: nyt kyseessä oli sopimus Kema-Nobelin, Ruotsin suurimman kemian konsernin kanssa. Sopimukseen kuului että herra Sundberg muuttaa kahden vuoden ajaksi Ruotsiin rakentamaan vastaperustettua yhteistä yritystä, Teknoscand AB:ta. Tämän myötä Gary joutui luonnollisesti myös jättämään tehtävänsä HIFK:ssa.

Muutto Ruotsiin ei kuitenkaan merkinnyt jäähyväisiä jalkapallolle, päinvastoin. Gary jatkoi pelaamista Ljunga IF:ssa, joka oli Ruotsin 5. divisioonan joukkue. Ja Suomeen paluun jälkeen olikin jo aika siirtyä ikämiesfutikseen, jota Gary harrasti Ponnistuksen riveissä. Tämän lisäksi Gary Sundberg on vuosien aikana järjestänyt töitä lukuisille jalkapalloilijoille sekä muillekin urheilijoille.

  • Yrityskauppojen myötä Teknolonista kasvoi Teknolon Group, ja työtä oli tarjolla paljon: tehtailla, teollisissa asennustehtävissä sekä varastoissa. Aluksi palkkasin lähinnä nuoria ja työn tarpeessa olevia HIFK:n pelaajia, mutta sana levisi nopeasti. Pian palkkalistoilta alkoikin löytyä pelaajia myös muista seuroista ja myöhemmin urheilijoita, joiden laji oli jokin aivan muu kuin jalkapallo. Jossain vaiheessa oli tietenkin pakko viheltää se peli poikki, hymyilee Gary.

  • Aika paljon tässä vaikutti se että minut tunnettiin eri urheilupiireissä. Harrastin nimittäin pitkän matkan hiihtoa ja juoksin myös lukuisia maratoneja. Osallistuin Vasaloppetiin ensimmäistä kertaa vuonna 1968, ja 15 Finlandia-hiihdon jälkeen sain Lahdessa hiihtoneuvoksen arvonimen. Juoksin New Yorkin maratonin vuonna 1978 ja parhaan aikani (3.17) saavutin Finlandia Marathonissa. Osallistuin myös 100 km:n Suomi-juoksuun Hartolassa. Sulkavan soutuihin osallistuin muutaman kerran 1980-luvun alussa. Jalkapallon lisäksi tapahtui siis paljon muutakin, muistelee Gary.

 

 

Vuoden liikemies 1983.

Menestys liike-elämässä jatkui joka tapauksessa ja osoituksena tästä Gary Sundberg valittiin vuoden liikemieheksi 1983. Alansa johtavaksi yritykseksi Pohjoismaissa noussut Teknolon Group myytiin muutamaa vuotta myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut että Gary olisi vetäytynyt liike-elämästä. Hän perusti vuonna 1991 perheyrityksen, joka sai nimekseen Fluorotech. Sukupolvenvaihdos tapahtui 2000-luvun alussa ja johdossa on nyt Garyn vanhin poika Christian Sundberg. Fluorotech ja IPP-ryhmä on samalla kehittynyt alansa johtavaksi yritykseksi.

HIFK:n pelastusoperaatio

Gary Sundberg viihtyi hyvin Ponnistuksessa, jossa hän oli voittamassa yhtä ikämiesten Suomen mestaruutta sekä lukuisia himmeämpiä mitaleita. Gary oli kuitenkin sitä mieltä että myös HIFK:lla pitäisi olla vastaavanlaista toimintaa ja tavoilleen uskollisena hän päätti tehdä asialle jotakin. Päätös ikämiestoiminnan aloittamisesta tehtiin HIFK:n 100-vuotisjuhlien yhteydessä syksyllä 1997. Sen jälkeen tapahtumia on riittänyt ja ovatpa tähtirinnat myös voittaneet kaksi Suomen mestaruutta (2002 ja 2004) yli 60-vuotiaiden ikäluokassa.

Näihin aikoihin HIFK oli kuitenkin jälleen ajautunut vakaviin taloudellisiin ongelmiin. Punapaidat olivat pahimpina aikoina 1980-luvun alussa vajonneet peräti 4. divisioonaan, mutta vähitellen kiivenneet takaisin Ykköseen. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut kivuttomasti ja rahat olivat nyt loppumassa. Gary Sundberg oli luonnollisesti valmis auttamaan. Kesäkuussa 2001, ennen Ykkösen peliä HIFK – Hangö IK, pelattiin Bolliksella esiottelu Garyn ja muiden veteraanien toimesta.

  • Pelasimme 60-vuotispäiväni kunniaksi FinnPa:n veteraaneja vastaan. Ottelun jälkeen meille oli varattu Messuhallin ravintola. Siellä lahjoitin HIFK:lle 100.000 markkaa toiminnan jatkamisen turvaamiseksi. Myöhemmin toki huomasin ettei tästä ollut mitään todellista apua. Keväällä 2003 puhelin soi ollessani Espanjassa. Silloin kuulin että F.C. HIFK menee konkurssiin ja kaikki loppuu, myös junioritoiminta. Ja sitähän en voinut missään nimessä hyväksyä! Ensin oli varmistettava junioritoiminnan jatko, ja sen pystyin hoitamaan rahansiirrolla saman tien.

 

  • Palattuani Suomeen oli aika järjestää loput. Johnny Saxberg johti silloin Nelosessa pelannutta reservijoukkuetta, kun taas ikämiehet olivat minun vastuullani. Maksettuani velat Palloliitolle saimme jatkaa, nyt HIFK Soccer ry:n nimellä. Vuoden lopulla Tom Jokinen ryhtyi valmentamaan edustusjoukkuetta ja nousujohteinen kehitys saatiin toden teolla alkamaan, kertoo Gary vuosituhannen alun dramaattisista hetkistä.

On itsestäänselvyys että Gary Sundberg ryhtyi HIFK Soccer ry:n puheenjohtajaksi ja tässä toimessa hän jatkoi vuoden 2007 loppuun asti. Samoihin aikoihin HIFK nousi Kakkoseen. Tämän jälkeen Gary on ollut seuran kunniapuheenjohtaja. Tähtirinnoilla on pyyhkinyt hyvin myös viime vuosien aikana: edustusjoukkue on noussut Ykköseen ja säilyttänyt sarjapaikkansa, kun taas junioritoiminta on kehittynyt sekä laadun että määrän puolesta. Kaikki tämä olisi tuskin kuitenkaan ollut mahdollista, ellei Gary Sundberg olisi vuosituhannen alussa pelastanut HIFK:n jalkapallotoimintaa.

Loppusanat

Tänä päivänä Gary Sundberg on luopunut lähes kaikista vanhoista luottamustehtävistään. Kaksi poikkeusta vahvistaa säännön: taloyhtiön hallitus sekä Pro Väiski, jossa Gary toimii puheenjohtajana. Tavoitteena on muuttaa pölyinen Väinämöisen kenttä lähialueineen vihreäksi liikuntapuistoksi. Vähemmän yllättävästi Gary on ollut vastaavassa parannustoimenpiteessä mukana jo aiemminkin: Sahara muuttui vuonna 2005 hiekkakentästä tekonurmiareenaksi.

  • Minut kutsuttiin HJK:n vastuuhenkilöiden toimesta kokoukseen ja oletettiin että HIFK mahdollisesti haluaa olla projektissa mukana. Kävi ilmi että minulla oli liike-elämästä hyödyllisiä suhteita joita voitiin käyttää hyväksi. Tällä tavalla koko projektin hinta laski huomattavasti ja HIFK sai näin oman osuutensa Saharan kentästä. Projekti on ollut hyvin onnistunut ja oma toiveeni on että myös Väiski voidaan tulevaisuudessa ehostaa vastaavalla tavalla, sanoo Gary.

HIFK:n konkarit koolla (1999). Vasemmalla Gary Sundberg. Edessä istuu Helmut ”Bubi” Hess.

 

Vanhat kontaktit sekä urheilu- että liike-elämästä ovat tallella. Ei siis ihme että Garyn puhelin soi lähes taukoamatta, kun lounastamme töölöläisessä ravintolassa. Vanhojen tuttujen lisäksi myös seuraavalla sukupolvella on asiaa herra Sundbergille. Garylla on nimittäin neljä poikaa sekä tytär Christel Sundberg, joka on menestynyt hyvin musiikin alalla. Hänet tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Chisu.

Vuosikymmenien aikana Gary Sundberg on ollut tekemisissä lukemattomien HIFK-persoonien kanssa. Muutama heistä mainittakoon tässä lyhyesti.
Helmut ”Bubi” Hess oli legendaarinen kaveri, joka osasi pitää ryhmän koossa. Hieno johtaja ja hieno ihminen, jonka johdolla HIFK menestyi. Myöhemmin mm. Helge Jansson, Carl-Magnus Ekman ja Elof Landgren ovat olleet hyvin tärkeitä HIFK:lle. Myös Göran Stubb, Pekka Hämäläinen sekä Björn Federley ansaitsevat maininnan. Mutta henkilö jolle erityisesti haluan nostaa hattua on Magnus Ståhlberg. Ilman häntä emoseura olisi tuskin selvinnyt veloistaan, kehuu Gary, joka itse palkittiin HIFK:n kultaisella ansiomerkillä vuonna 2007.

Jalkapallon kunniapuheenjohtaja katsoo luottavaisena myös tulevaisuuteen.
– Oli erittäin tärkeää että edustusjoukkue säilytti paikkansa Ykkösessä. Varsinkin kun otetaan huomioon että peräti neljä joukkuetta putosi tänä vuonna. Kun lisäksi HIFK:n junioritoiminta on vahvasti nousussa ja seuran talous tasapainossa, näyttää tulevaisuus erittäin lupaavalta, päättää Gary Sundberg.

HIFK onnittelee jalkapallon kunniapuheenjohtajaa merkkipäivänä!

Gary Sundberg viettää 70-vuotispäiväänsä loma-asunnossaan Calahondassa, Espanjassa.

Vastaa